|
JACK BAYMOORE & BANDITS: Big Boys Rock 10" LP
|
Tulevatko tämän päivän kovimmat eurooppalaiset alan bändit Ruotsista? Jack Baymoorea kuunnellessa ei voi välttyä ajatukselta.
Orgisbillyä tunteella ja näkemyksellä. Omia biisejä jotka todella rokkaavat ja rollaavat. Miinuksena on älppärin kehnot (lue aitojan tavoittelevat
soundit) soundit. Saatavana CD:näkin mutta kymppituumainen levy on tähän musiikkiin paras formaatti.
Arvosana: ***½
|
|
BIG BAD VOODO DADDY: THIS BEATIFUL LIFE
|
Uuden swingin nimekkäimpiä yhtyeitä. Musiikki voisi kuvata vaikka jonkinlaiseksi gangsteripopiksi. BBVD ei edes yritä kuulostaa yks yhteen
40-luvun jump-blues tai swing bändiltä, vaan luo monista aineksista (myös moderneista) oman fuusionsa, joka on selvästi 2000-luvun musiikkia. Menevää
ja varmasti tanssittavaa (jos vain tanssisi) meno musaa. Tällaisella konseptilla isketään varmasti laajemmille markkinoille.
Arvosana: ***
|
|
BIG SANDY & HIS FLY-RITE BOYS: SWINGIN' WEST
|
Siistiä mutta liiankin siistiä? Ison Sandyn levy viiden vuoden takaa edustaa siirtymävaihetta kohti western swingiä ja jotenkin tuntuu,
että todellinen fuusio western swingin, rockabillyn ja jump-bluesin välillä löytyi vasta seuraavilla levyillä, jotka ovatkin sitten vuosikymmenen
parhaimpia tuotoksia. Hyvin soitettua leppoisaa musiikkia, mutta se jokin puuttuu.
Arvosana: ***
|
|
BIG SIX: GET OFF IT AND ROCK IT...
|
Miten bändi voi tehdä kahden hyvän levyn jälkeen näin huonon? Syy lienee osin tuotanto puolella, koska edelliset on julkaistu Vinyl
Japanilla ja tämä on Ricke Lee Brawnin omalla merkillä. Soundit ovat selkeät mutta merkilliset, biisivalikoima antaa tunnun täytelevystä ja kaiken
kukkuraksi soitantokin on varsin ala-arvoista. No vanha Rocketship to the Moon'in reggae versio on jonkinlainen valonpilkahdus.
Arvosana: **
|
|
BR5-49: BIG BACKYARD BEAT SHOW
|
Kehuttu moderni country-boogie bändi. Hyvin soitettua ja tuotettua meno musaa - hillbillyä, countryboogieta ja rockabillyäkin. Pieni rosoisuus olisi
ehkä sopinut kuvaan, mutta näinkin hyvä levy. Paranee kerta kerran jälkeen.
Arvosana: ***½
|
|
MARTI BROM & BARNSHAKERS: SNAKE RANCH
|
Hyvä laulaja ja Suomen paras alan bändi ei ole huono yhdistelmä lainkaan. Letkeää hillbillyä Patsy Clinen tyyliin ja muutama
rokkaavampi pala. Rento meininki, mutta tietty tasapaksuus vaivaa pidemmän päälle.
Arvosana: ***
|
|
FOUR CHARMS: FLATLAND BOOGIE
|
Jumpin' and jivin' on tämän levyn perusmotto. Rokkaava jump-bluesia höystettynä swing mausteilla. Four Charmsilla on selkeä
oma linjansa, mutta esikuvaksi voisi kuitenkin nimetä Treniersit. Kavereiden soittotaito on uskomaton: saksofoni soi räkäisesti ja aggressiivisesti, mutta aivan
uskomattomin lurituksin, basso on kerrankin miksattu oikein ja mitkä soundit ja kyllä kitaristikin on Charlie Christinensa kuunnellut ja oppinut.
Arvosana: ****
|
|
HAL PETERS & HIS STRING DUSTERS: Lonesome Hearted Blues 10" LP
|
Hal Peters on tahkonut hillbilly bopiaan jo yli 15 vuotta! Kunnioitettavaa. Tämä viimeinen tuotos parin vuoden takaa on myös mielestäni uran
paras tuotos. Linja on luisunut enemmän kohti western swingiä, mutta tyylikkäästi. Soittotaitoa piisaa, mutta tekisimme Hal Petersin honottavalle
äänelle?
Arvosana: ***
|
|
JET SET SIX: LIVIN' IT UP
|
Jet Sex Sixin soundimaailma valkoista ja puhtoista, mutta samalla myös svengaavaa, menevää ja tarttuvaa. Suurin osa biiseistä on omia ja useat
niistä jäävät soimaan päähän. Yleinen soundi on yllättävän ajatonta. Jet Set Six ei hae vaikutteita miltään
tietyltä vuosikymmeneltä, vaikka selvästi perinteisin soundein soittaakin. Tätä musiikkia on lähes mahdotonta kategorisoida, vaikka se kuitenkin
yleisesti ängetään neoswing luokkaa. Hyvää se kuitenkin on.
Arvosana: ***½
|
|
KIM LENZ & THE JAGUARS: THE ONE AND ONLY
|
Monipuolista orgisbillyä. Päävaikutelmaksi jää rokkaavuus, mutta vaihtelevalla kaavalla. Suurin osa kappaleista on vielä omia.
Jaguarsin soitto on myös erittäin vakuuttavaa. Mikä sitten voi haitata, on Kim Lenzin lauluääni, josta voi olla monta mieltä, mutta ainakin
mielestäni homma pysyy varsin hyvin kasassa ja tulos oli yksi parhaimpia traditionaalisia rockabillly-levyjä viime vuodelta.
Arvosana: ***½
|
|
THE PALADINS: SLIPPIN' IN
|
Niin kuin keikka osoitti Paladinsit ovat tosi kovassa kunnossa ja linjana on aggressiivinen rockabilly, mutta mukaan mahtuu melodisempia kappaleitakin. Tyylitajua
löytyy vaikka muille jakaa ja niinpä biisivalikoima on yllättävän monipuolinen.
Arvosana: ****
|
|
REVEREND HORTON HEAT: SPEND A NIGHT IN THE BOX
|
Reverend on siirtynyt kohti traditionaalisempia soundeja. Kun ennen musiikki oli metalliliiton ja billyn yhdistelmä niin nyt mukana on myös swing ja
metallin osuus selvästi vähäisempi kuin aiemmin. Osa biiseistä rokkaa kuin hirvi, mutta pari turhempaa täytettä on eksynyt joukkoon. Arvosana:
***½
|
|
ROAD KINGS: ROAD KINGS
|
Loistavaa uutta rockabillyä r&b vaikuttein. Aggressiivista, rasvaista ja kuumaa. Kyllä, tässä on enemmän jujua kuin Road Kingsin
aiemmissa billy-jutuissa. Nyt on mukana oma tulkinta.
Arvosana: ****
|
|
LAVAY SMITH & HER RED HOT SKILLET LICKERS: EVERYBODY'S TALKIN' ‘BOUT MISS THING!
|
Täydellisellä tyylitajulla tehtyä swing kamaa, joka käytännössä on sekoitus 40-luvun jump-bluesia, swingiä ja klassisia
naislaulajia ála Dinah Washington, Helen Humes, Ella Mae Morse jne. Torvisektio on tautisen hyvä ja koko levy svengaa alusta loppuun. Lisäbonuksena
tyylikkäät retrohenkiset pinup-kannet.
Arvosana: ****
|
|
HANK WILLIAMS III: RISIN' OUTLAW
|
Jos pitää isoisästä niin pitää kyllä pojanpojastakin. Aivan loistava hillbilly levy, jossa aineksia niin rockabillysta kun
punkistakin. Ei mitään uutta pullamössö kantria vaan raakaa perinteistä ulvontaa. Soitto traditioita kunnioittavaa aina läskibassoa myöten, ja
erityisesti livebiisien asenteesta paistaa läpi myös nuoremman Hankin tausta punk-bändeissä. Hank III oli keväällä yhteiskiertueella Reverend
Horton Heatin kanssa, mikä kertonee sekä musiikin asenteesta että kohdeyleisöstä.
Arvosana: ****
|
|
|
|
|