Tusenfryd-retki

Vappuaattona Osloa kierrellessäni kävin myös Rådhusplassen-nimisessä paikassa, joka siis tarkoittaa suomeksi raatihuoneentoria. Yllätys olikin suuri, kun armeijan rekrytointitilaisuuden seuraksi paikalle oli tullut Axel's Tivoli. Minun on hieman vaikea kuvitella, että joku Suomen tivoleista toisi kalustonsa Kauppatorille. Valitettavasti en päässyt käymään yhdessäkään laitteessa, vaikka mieli olisi tehnyt...

Tämä laite saattaa näyttää joillekin Powerparkissa käyneille varsin tutulta. Fabbrin Boosterhan se siinä, tosin GForce-nimellä ja tivolimallisena eli liikuteltavana. Laitteeseen oli erillinen 100 kruunun (noin 12 euroa) pääsymaksu. Laitteessa ei ollut lainkaan kävijöitä sinä aikana, kun nautiskelin tivolin tunnelmasta...

Star World antoi melko samanlaista pyöritystä kuin Troika, mutta laitteen tekniikat ovat kuitenkin täysin erilaiset. Star World ei pyörinyt aivan yhtä lujaa kuin Troika, mutta sen vaunut puolestaan nousivat enemmän kallelleen. Laitteen ja varsinkin vaunujen maalaus oli erittäin onnistunut inhottavansuloisine avaruusörkkeineen.

Lisää hienosti maalattuja vaunuja oli lasten Kahvikuppi- ja Keinukaruselleissa, joiden sikäläisiä nimiä en saa mistään selville.

Axel's Tivolilla oli myös Waltzer. Laitteen ajamisen ja vaunujen pyörittämisen ehti mainiosti hoitaa yksi ja sama mies: kävijöitä oli vain yhdessä tai kahdessa vaunussa kerrallaan.

Ali Baba oli samanlainen laite kuin Suomen Tivolin Trombi, tuskin sentään kuitenkaan ihan sama laiteyksilö. Taustalla näkyvä rakennus on raatihuone.

Vapunpäivänä lähdin käymään Tusenfrydin huvipuistossa, joka on hieman Oslon ulkopuolella, kauniissa metsämaisemassa. Nämä laitteiden esittelytekstit ovat lähes samat kuin SHS-foorumiin kirjoittamani.

Japp Spaceshot

Tusenfrydin puustoa.

Japp Spaceshot on Linnanmäen Raketin norjalaisvastine. Tusenfrydissä oltiin tarkkana siitä, ettei mukana ole irtoesineitä, ja että lähtiessä kävijöiden päät ovat nojattu taaksepäin. Ottipa melko moni kenkänsäkin pois.

Enterprise

Enterprise.

Enterprise on sellainen laite, jossa en koskaan uskaltanut käydä, kun se oli Linnanmäellä. Tykkimäelle olen sen perässä ollut lähdössä, mutta kaikkein rankimman paratrooper-tyyppisen laitten puute tuli täytettyä Tusenfrydissä.

Ajo oli melko lyhyt. En muista tarkkaan, miten pitkä se Lintsillä oli, mutta nyt laite teki vain noin 3 kierrosta täysin pystyssä. Keskipakoisvoima toimii näköjään melko hyvin, muttei sekään ihan kaikkea hoida, vaan kiinni jouduin pitämään. Silmukoita ei ehtinyt havaita yhtä hyvin kuin vuoristoradoissa, mutta ihan mukava kokemus tämä siltikin oli.

Rollover

Rollover.

Rollover kastelee matkustajansa todella reilusti.

Rollover oli mäen päällä. Se on myös laite, josta löytyy vain positiivista sanottavaa.

Toimintaperiaate on inversioita tekevä Hurricane, tai Topspin (mikä tahansa niistä kaikista Topspineistä), jonka varret liikkuvat eri tahtiin. Kyydissä käydessä tuli myöskin mieleen maaginen Fabbrin Booster. Laitteeseen liittyy myös kasteluelementti.

Jo laitetta katsellessa pystyy aistimaan sen mahtavan tunnelman. Skycoasterin musiikki kuuluu myös tähän laitteeseen, ja tietenkin siellä soitettiin myös kotimaista Röyksoppia.

Joko käytössä oli manuaaliajo, tai sitten laitetta ajettiin joka kerta eri ohjelmalla. Toisinaan varret olivat 180 asteen kulmassa toisiinsa nähden, ja välillä mentiin koko ohjelma ilman mainittavaa eroa kulmassa. Välillä kaikki inversiot tehtiin vaunun jarrun avulla, ja joissakin ohjelmissa hieman vaunun painotuksesta riippuen saatiin myös Topspinmäinen silmukka, tai ainakin vietettiin Boostermaisesti pitkiä aikoja pää alaspäin kaaren yläosassa. Ja kaikki tämä joko veden kanssa tai ilman.

Reilu vaihteluhan johtaa tietysti siihen, että kun istuu laitteen kyytiin, ei koskaan tiedä, mitä on luvassa. Kun mä istuin kyytiin, koneenkuljettaja sanoi jotain mulle, mutten ymmärtänyt sitä. Jälkeenpäin ajateltuna se saattoi vaikka olla, että "sä olet niin kalpea, että taidat saada kunnon suihkun!"

Kyydissä ollessa taisin huutaa varmaan enemmän kuin Boosterissa kaikilla käyntikerroilla yhteensä. Pää alaspäin liikkumista tuntui olevan paljon enemmän kuin ulkoa päin katsoen näytti, eivätkä turvakaaret ole ihan yhtä tiukat kuin Topspineissä. Kolme kastelukertaa takasivat sen, että kun tulin ulos, olin paljon märempi kuin Supersplashin jälkeen, vaatteet päällä suihkussa käyneen oloinen...

Tuota laitetta olisi kiva kokeilla kerta toisensa jälkeen, mutta kastuminen kyllä estää sen mun kohdalla.

Rollover on tietääkseni ainoa laite, joka saa myös jonottajat kirkumaan. Voin mä sen salaisuuden kai teillekin kertoa, ettette ylläty sitten paikan päällä: kun vesisuihkut ovat päällä ja vaunun alalaita osuu niihin, jonottajien päälle ropisee mukava, viilentävä sade.

Supersplash

Supersplash on norjalaisversio Vonkaputouksesta.

Radan perusidea on sama kuin Vonkaputouksessa, eli lyhyen vuoristoradan jälkeen molskahdetaan lammikkoon. Ero on kuitenkin siinä, että Supersplashin vaunu kelluu loppumatkan. Laskisin tämän kuitenkin side-friction-vuoristoradaksi.

Molskauksen ja loiskahduksen jälkeen olikin sitten aikaa kuivatella itseään auringossa, liki kahdenkymmenen asteen lämpötilassa, ja katsella, kun lapset kastelivat itseään vesialtaan vieressä.

Loopen

Loopen on Vekoman Tornado-tyyppiä.

Loopen oli kotimaasta melko tuttu laite. Vekoman Whirlwindin (jollainen on mm. Särkänniemen Korkkiruuvi) ensimmäinen korkkiruuvi on korvattu silmukalla, ja näin on saatu aikaan Tornado-tyyppinen rata. Ongelmatkin olivat tuttuja, eli tärinä oli melkoinen, vaikkakaan ei yhtä raju kuin Korkkiruuvissa. Rata oli lyhyt, ja loppujarrutus oli aivan liian ylimitoitettu.

Thundercoaster

Thundercoasterin toinen droppi. Tässä kohtaa saa erittäin suurta ilmaa (ja melko pitkäänkin vielä)!

Thundercoasterin tunnelmaa on vaikea kuvailla sanoin, mutta yritetään.

Reseptiin kuuluu ensinnäkin puisten vuoristoratojen tärinä ja vauhti, kuten Linnanmäen Vuoristoradalla. Alussa loiva ja kaartuva ensimmäinen lasku hieman hämää, mutta radan keskiosassa tunnutaan menevän todella lujaa kaarteiden läpi ja kumpareiden yli.

Tähän otetaan mukaan Linnanmäen Linnunradan kaltaiset turvakaaret, jotka eivät pidä penkissä yhtä tiukkaan kuin Balderissa. Lentokonemainen turvavyö on kyllä tiukka, mutta silti airtime on paljon parempaa, kun todella tuntee nousevansa penkistä ilmaan.

Ja tietysti se ilma, airtime. Paraabelin keksijälle pitäisi myöntää palkinto, tai vähintäänkin sille, joka paraabelin toi vuoristoradoille. Kumpare kumpareen jälkeen aina vain lisää ja lisää ilmaa, ensin niin reilusti, että jalat ovat mustelmilla turvakaareen törmäilystä, ja loppupuolella juuri sopivasti niin, että penkistä nousee vain leijumaan ilman kosketuksia kaariin.

Radan pituus on myöskin aivan uskomattoman tuntuinen. Nostomäen päältä jarruille matka kestää noin minuutin, ja kun se mennään lujaa, niin matka tuntuu melkein yhtä pitkältä kuin Lisebergbanalla.

Huonoja puolia on vaikea löytää. Loppujarrutuksessa kannattaa pitää tiukasti kiinni, ettei taitu turvakaaren ympärille kaksinkerroin...