Hartauden harjoitus

Kveekarit tunnetaan hiljaisista hartauden harjoituksista. Ominaista kveekarihartaudelle on epämuodollinen ilmapiiri ja puitteiden askeettisuus.

Kveekarihartaudessa istutaan yleensä ympyrässä, tai jos osallistujia on paljon, perättäisissä penkkiriveissä. Keskellä tai muulla keskeisellä paikalla, jonka kaikki näkevät, voi olla pöytä, jolla palaa kynttilä ja jolle on asetettu Raamattu sekä kveekareiden omia tekstejä sisältäviä kirjoja tai vihkosia. Näitä ei ole tarkoitettu pelkästään rekvisiitaksi, vaan ne ovat osallistujien vapaasti käytettävissä.

Liikkeen alkuaikoina hartaustilaisuudet saattoivat kestää useita tunteja, mutta nykyisin hiljaisen hartauden pituudeksi on vakiintunut yksi tunti.

Kokouksen osallistujille ei anneta neuvoja siitä, miten hiljaisuus tulisi käyttää. Voidaan sanoa, että hiljaisuuden kokemuksia on aina yhtä monta kuin osallistujia: osa käyttää ajan aktiiviseen mietiskelyyn ja rukoiluun, osa taas itsetutkiskeluun. Hiljaisuudessa voi antaa ajatustensa vapaasti virrata, ja aistia osallistujien kesken vallitsevan tunnelman.

Kveekariliikkeen uskonkokemusta ja elämänkatsomusta voidaan nimittää spiritualistiseksi. Siinä korostetaan Jumala-suhteen sisäisyyttä ja yksilöllisyyttä. Jumalan läsnäolon voi jokainen aistia sisällään. Yhteinen hiljainen hartaus tarjoaa jokaiselle mahdollisuuden kuunnella Jumalan ääntä sisällään, ja kokea Hänen läsnäolonsa sisimmässään.

Kveekarihartaudessa yhdistyy ainutlaatuisella tavalla yhteisöllisyys ja yksityisyys. Nämä kaksi tasoa ovat kaikkien kokoukseen osallistuvien aistittavissa. Ihminen on toisaalta syventynyt itseensä ja omiin ajatuksiinsa ja tuntemuksiinsa, mutta aistii toisaalta voimakkaana toisten läsnäolon synnyttämän yhteisöllisen vaikutuksen.

Ylös

Myös puhutulla sanalla on osansa kveekarihartaudessa. Kveekareilla ei ole pappeja tai muita hierarkisia rakenteita, vaan kaikki jäsenet ovat tasavertaisia keskenään. Niinpä kuka tahansa voi puhua tuntiessaan siihen tarvetta. Lähtökohtana on, että puheenvuoron tulee olla spontaani, ei etukäteen harjoiteltu puhe. Puheenvuorot ovat kokouksen hiljaisen elämän innoittamia, ja nousevat kokouksen tunnelmasta ja puhujan omasta kokemuksesta. Puheenvuoro syntyy ikään kuin kokouksen syvästä tietoisuudesta, jonka keskeltä sanallinen ilmaisu kumpuaa jonkun osallistujan kautta.

Mistä sitten tietää, milloin on sopivaa puhua? Sanotaan, että puheenvuoro syntyy sisäisestä pakosta. Usein käy niin, että puhuja itse ei haluaisi tai uskaltaisi puhua, mutta huomaa yhtäkkiä sanojen tulevan suustaan. Yleensä tällaiseen pakottavaan tarpeeseen liittyy myös ruumiillisia tuntemuksia, kuten sydämen lyöntien kiihtymistä. Tätä pidetään yleisesti merkkinä siitä, että syntynyt ajatus on tarkoitettu muille jaettavaksi. Puheenvuoron tulee olla lyhyt, tavallaan heitetty virike yhteiseen hiljaisuuteen. Se ei siten katkaise hiljaisuutta, vaan "ruokkii" sitä.

Kveekarihartaus päättyy yleensä siihen, että osallistujat kättelevät toisiaan. Käytäntö vaihtelee hieman, joissakin kokouksissa on esim. tapana seisoa lopuksi ympyrässä käsi kädessä.

Lähde: Antti Alhonsaari: Kveekarien usko ja hiljaisuuden kokemus.
Luther-Agricola-seura, Helsinki 1993.

Ylös

Näin Kveekarit kokoontuvat Englannissa

Kveekarien hartaustilaisuuteen eli, kuten itse sanomme, hiljaiseen hartauskokoukseen ei tulla pakosta vaan siksi, että saamme sieltä jotain. Emme lausu uskontunnustuksia, emme laula virsiä, emmekä käytä rukouskaavoja. Meillä ei ole pappeja, ei muotomenoja eikä jumalanpalvelusjärjestystä. Silti käsitämme, että joillekin nuo asiat merkitsevät paljon. Itse emme kuitenkaan rehellisyyden nimissä voi niitä omaksua. Pyrimme hartauden harjoituksessamme yksinkertaisuuteen sulkemalla pois kaiken, mihin emme voi vilpittömin sydämin yhtyä.
Kun tulet kveekarien hartauskokoukseen, ei sinun tarvitse heti astua kokoushuoneeseen. Olisi kuitenkin hyvä, jos kaikki rauhoittuisivat paikoilleen jo muutamia minuutteja ennen määräaikaa. Voit istuutua mihin tahansa, mutta olisi huomaavaista jättää takapenkit ja reunapaikat niille, jotka tulevat paikalle viime hetkessä.
Keskeistä kveekarien hartauskokouksessa on hiljaisuus, nimenomaan odotuksen täyttämä hiljaisuus. Sitä saattaa kestää melko pitkään, joskus jopa koko tunnin, mutta hiljaisuudessakin tapahtuu jotain. Yritämme itse kukin sisimmässämme lähestyä toisiamme ja Jumalaa hiljaisen yhdessäolon hengen vähitellen täyttäessä meidät.
Kuulut ehkä niihin, joiden on helppo rentoutua hiljaisuudessa ja näin päästä osalliseksi elävästä yhteydestä. Kuitenkin hiljaisuus saattaa tuntua sinusta oudolta, ja ulkoiset häiriöt tai omat levottomat ajatuksesi estävät sinua keskittymästä. Ÿlä silti huolestu, vaan palaa yhä uudelleen sisimpäsi hiljaiseen keskukseen, jossa voit tuntea Jumalan läsnäolon. Yritä hiljentyä vaikkapa vain hetkeksi, niin että ruumis, sielu ja henki ovat levossa.
Lähes jokainen ihminen kaipaa jossain elämänsä vaiheessa henkilökohtaista yhteyttä Jumalaan, jopa sellainenkin, jonka on vaikea tai lähes mahdoton uskoa Hänen olemassaoloonsa. Syynä kaipaukseen saattaa olla jokin järkyttävä elämys tai vaikea ongelma. Riippumatta siitä, mikä mieltäsi painaa, ota asia mukaasi hiljaisuuteen.
Hiljaisuus katkeaa, kun joku läsnäolijoista tuntee halua sanoa jotain, mikä hänen mielestään syventää ja rikastuttaa hartaudenharjoitusta. Kuka tahansa voi sanoa tai lukea jotain tai rukoilla ääneen, kunhan se tapahtuu hartauskokouksen hengessä. Silloin hiljaisuus tosin keskeytyy hetkeksi, mutta ei häiriinny.
Ota kuulemasi vastaan rakkaudella ja avoimin mielin. Jokainen aito sana voi olla avuksi jollekin, mutta koska ihmisten tarpeet ovat erilaiset, niitä ei voi tyydyttää saman kaavan mukaan. Ellei sanoma puhuttele juuri sinua, yritä ainakin tavoittaa henki sen takaa. Puhujahan haluaa omalta osaltaan edesauttaa hartauskokousta: älä siis kielteisellä arvostelulla tyrmää hänen antiaan.
Ainutlaatuista kveekarien hartauskokouksessa on se laaja kirjo, jonka osanottajien elämykset muodostavat. Jotkut valtaa syvä ihmetys ja kunnioitus, koska he tuntevat, että Jumala on läsnä. Toiset eivät ole tästä läheskään yhtä varmoja; heillä on ehkä vain hämärä aavistus siitä, että heidän elämänarvonsa perustuvat johonkin heitä itseään suurempaan. Jotkut taas ottavat kiitollisin sydämin vastaan Jumalan pohjattoman rakkauden, jonka Hän osoitti Jeesuksessa, samoin kuin lupauksen anteeksiannosta ja siitä, että menneitä epäonnistumisia ei muisteta. Joillekin puolestaan on selvinnyt, että suhteissaan toisiin ihmisiin he haluavat pyrkiä avoimuuteen rakkauden ja luottamuksen hengessä.
Kveekarien hartauskokouksen hiljaisuudessa läsnäolijat voivat vielä syvemmin kuin arkielämässä tulla tietoisiksi voimakkaasta rakkauden ja totuuden hengestä. Rakkaus yhdistää heidät ja totuus antaa voimaa, niin että he astuvat uudelle elämisen tasolle aivan riippumatta siitä, kuinka he selittävät horisonttinsa avartumisen.
Englannissa kveekarien hartauskokous päättyy siihen, että kokouksen vastuuhenkilöt tai seurakunnan vanhimmat kättelevät toisiaan. Eri maissa ja eri tilanteissa käytäntö vaihtelee jonkin verran. Varsinainen hartauskokous kestää yleensä tunnin, ja joku aina seuraa ajan kulua ja antaa lopettamismerkin. Kun kokous on päättynyt, voit lähestyä ketä tahansa läsnäolijaa, kysellä lisää kveekareista, pyytää esitteitä tai lainata kirjallisuutta, ottaa puheeksi mieltäsi askarruttavan asian. Olet aina sydämellisesti tervetullut sinne, missä kveekarit kokoontuvat.
Englanninkielinen alkuteksti
Your first time in a Quaker meeting?
Quaker Home Service
Friends House, Euston Road,
London NWI 2 BJ England
Suomennos ja toimitus: Johanna Saresvuo 1986