Arvoisa Katsoja!
Niukkuus ja onnellisuus, häviö ja voitontunne, suru ja ilo -
voivatko ne käydä käsikädessä? Tässä
näytelmässä voivat. Ja tämä tarina pyrkii olemaan
tosi. Se kertoo elämästä Suomen maaseudulla heti sotien
jälkeen, 40-luvun lopulta aina 50-luvun alkuun. Näytelmän
teksti perustuu haastatteluihin ja nojaa paljossa tositapahtumiin. Moni
tuon ajan elänyt sanoo, että jälleenrakennuksen aika oli
Suomen kansan onnellisinta aikaa. Saatiin taas tanssia, saatiin taas pussata
omaa rakastettua mielin määrin, saatiin panna hihat heilumaan
toden teolla - olkoon että ne heiluivat myös kohtuuttomia sotakorvauksia
naapurille. Saatiin nauttia oikeasta kahvista ja syödä appelsiini,
saatiin sakkariinin sijaan oikeaa makeaa suuhun ja propagandan ja suru-uutisten
sijaan kajahti radiosta taas lauantain toivotut ja tanssilavojen liepeillä
heilahtelivat tyttöjen halukkaat kellohameet... jossain kajahti jo
amerikanjatsi soiton sekaan... Kaikilla oli tekemistä, kukaan ei ollut
tarpeeton. Mitään ei ollut liikaa, tuskin edes tarpeeksi, mutta
pula-ajan koulima mieli riemuitsi vähästä ja vaatimattomastakin.
Turhuuksien perässä ei juostu vaan tarpeellisen. Ihmisellä
oli hyvä mieli ja puhdas omatunto - kasvava hyvinvointi tuntui aidolta
eikä maistunut tuhlaukselta ja mässäilyltä - siinäkö
piili tuon onnellisen ajan salaisuus? Ja missä kohdassa se loppui?
Ja miksi se loppui? Saataisiinko se takaisin - jos se kerran onnellista
oli? Vai oliko se? Sitä mieti kanssamme - Arvoisa Katsoja! Ja viihdy
ja nauti kanssamme tosipohjaisesta elämänmenosta Kuopion liepeillä
heti sotien jälkeen!
Tervetuloa!
Matti Pajula ja Vehmasmäen ns:n teatterintekijät |
o AJK kotisivu