Kalajoen käräjät
| Tuskinpa olet välttynyt huomaamasta, että Lönnrot julkaisi
Kalevalan vuonna 1835. Sen sijaan et ehkä ole kuullutkaan, mitä
muuta merkillistä - ja suurtakin - tapahtui noihin samoihin aikoihin.
1830-luvun lopulla käytiin usean vuoden aikana suurta kohua herättäneet
oikeudenkäynnit körttiläisiä eli heränneitä
vastaan.
Oliko "Kalevala-ilmiöllä" ja körtti-vihalla yhteyttä toisiinsa? Hyvin ilmeisesti oli. Tietyllä yhteiskunnallisella tasolla ikäänkuin taisteltiin "kansan sielusta". Toisaalla olivat siis kansallishengen herättäjät ja toisaalla kansaa herättävät papit - eturistiriita oli ilmeinen. Edessäni oleva näytelmä ei ole näytelmä tuosta ristiriidasta, vaikka se heijasteleekin repliikeissä ja oli koko tapahtuman liikkeelle saattanut tekijä. Kalajoella vuosina 1838-39 pidetyt käräjät ovat kummallinen ihme sinänsä, dramaattista todellisuutta, valmis tragikoominen näytelmä sellaisenaan, täynnä inhimillistä erehdystä, väärinymmärrystä, juonittelua ja tarpeetonta vihaa. Yhdessä esittäjien kanssa toivomme voivamme välittää tuon todellisuuden Sinulle niin, että nämä hetket kykenisit asettumaan noiden 1830-luvun ihmisten asemaan. Kaikkiaan pidettiin seitsemän eri käräjäistuntoa. Syytettyjä oli peräti 80, heistä viisi pappia, valtaosa Nivalan tienoon talonpoikia, joukossa myös itse Ukko-Paavo Ruotsalainen Nilsiästä. Ei ole menneitä, olevia eikä tulevia ihmisiä. On vain ihminen, joka janoaa uskoa ja rakkautta. Tämän tajusin tätä näytelmää kirjoittaessani, sillä löysin tuon ajan tilanteista ja ihmisistä hätkähdyttäviä yhtymäkohtia myös tähän meidän arkitodellisuuteemme. Tämän yhteyden oivaltaminen lähti Niilo Kustaa Malmbergin todellisista sanoista: "Me elämme sisällisen tyytymättömyyden, puolinaisuuden ja epävarmuuden aikoja." Mitäpä muuta mekään juuri tällä hetkellä eläisimme. Eikä toisinajatteleviin tai -eläviin kohdistuva viha ole laantunut. Niin tuulesta temmattua kuin tuo viha usein onkin. Matti Pajula |
o