2000 Lemmenjoki

3.9. Helsinki - Rovaniemi (Autojuna). Seuraavan viikon sääksi oli luvattu tuulta, sadetta, räntää ja kylmää.

4.9. Rovaniemi - Njurgalahti - kahlaamo. Auto tuli jätettyä Ahkun tuvan parkkipaikalle. Vasta kilometrin käveltyämme huomasin, että kansallispuistolla on oma parkkipaikkansa. Olisi säästynyt aloituskävelyltä teitä pitkin... Muutama tippa vettä tuli mutta ei varsinaista sadetta. Kylmäkään ei ollut. Yöpyminen Joenkielisen kohdalla olevalla kahlaamon leiripaikalla, jolla on nimikin mutta ei tullut nimeä kirjoitettua muistiin. Leiripaikka on mukavasti joen rantamilla, vajaan sadan metrin päässä merkitystä polusta. Vieressä lorisee Joenkieliseltä tuleva puro.

5.9. Kahlaamo - Härkäkoski - Ravadasköngäs - Maddib Ravadas. Alkumatkalla pari todella kivaa paikkaa harjun päällä aivan joen vieressä. Mikäs siinä oli katsellessa alhaalla suhahtelevia jokiveneitä ja ilmavoimien koneita... Ennen Härkäkoskea on ylityspaikka, jossa on köyteen kiinnitetty vene. Hämärä muistikuvani 10 vuoden takaa väitti minulle, että veneessä olisi ollut airot. Ei ole enää. Veneen voi vetää joen yli köyden avulla. Seisoen se menisi kaikkein helpoimmin, mutta veneessähän ei saa seistä (sanoo huonosti uiva kirjoittaja). Pystyin vetämään venettä eteenpäin istuviltani, mutta noin metrin pituinen koukkupäinen keppi olisi avuksi. Ruokailu Ravadasjärven tuvalla ja aurinko paistoi niin mukavasti. Ylös harjulle ja kohti köngästä. Harjulle kiipeäminen olikin hyvä päätös, sillä polku meni suoraan könkään alkupäähän. Pieni katselukierros ilman rinkkoja ja tapahtumaton tarpominen Maddib Ravadakselle. Mitä nyt meinasin hukata silmälasini tauolla.

6.9. Maddib Ravadas - Jäkälä-äytsi - Morgamojan Kultala - Kultasatama. Maddib Ravadasin täysi puucee oli mystisesti tyhjentynyt yön aikana. No, eteenpäin. Metsähallitus on muuttanut polun kulkemaan Jäkälä-Äytsin itäpuolelta, jolloin kaivostoimintaa ei pääse tai joudu näkemään. Maisemat ovat muutenkin ihan kivat. Tuli kokeiltua Jäkälä-Äytsin lähellä, että ihan kaupunkilainen GSM-puhelinkin toimi (Soneran verkossa ainakin). Laskeutumisen jälkeen tulikin jo leveämpää tietä, joita käytetään kai kullankaivajien huoltoliikenteeseen yms. Ruokailu Kultalassa, jonne pölähti myös joku leirikoulu. Kultalan ja Kultasataman väli on kivaa alamäkeä hienon näköisessä metsämaastossa. Teltta pystyyn Kultasataman telttapaikalle, 50 metriä tuvasta ylöspäin, kutakuinkin suoraan. Onneksi ylhäällä oli myös lähde. Ilta meni nuotiolla ja revontulia katsellessa. Yö oli suhteellisen kylmä, jotkut väittivät alempana joen rannassa olleen -9 C.

7.9. Kultasatama - Ravadasjärvi - Härkäkoski - kahlaamo. Mustikat jäässä. Aamukymmeneltä ilmavoimien Hawk suhahti hienosti Kultasataman ohi todella matalalla - melkeinpä samalla korkeudella millä leiripaikka oli. Sitten takaisinpäin rantaa pitkin. Polku Ravadaskönkäältä rantaa pitkin Ravadasjärven tuvalle on hankalanpuoleinen, ainakin iso Savotan rinkka selässä. On louhikkoa, puita ja vinoa rinnettä. Joen ylitys Härkäkosken veneellä, istuen mutta apukeppiä käyttäen. Toimi ihan hyvin. Perässä tullut miesporukka veti itsensä seisomalla yli murto-osassa meidän käyttämästämme ajasta. Teltta kahlaamon leiripaikalle ja komeat mutta valitettavasti vain vihreät revontulet yöllä. Täysin tähtikirkas taivas.

8.9. Kahlaamo - Joenkielinen - sääsuoja (kota) - Njurgalahti - (Kiilopää). Oli pakko käydä katsomassa kahlaamoa. Minä en olisi siitä yli kahlannut, vahvasti virtaava vesi olisi ulottunut ainakin vatsaan asti. Jokiveneetkin menivät täydellä kuormalla ohi hidastamatta (toisaalta niillä on todella pieni syväys). Leiripaikalta suora suunta Joenkielisen huipulle ja kuten arvata saattoi, löytyihän sieltä polkukin. Rinkka -- selässä -- ylös -- huipulle. Tuuli oli yltynyt navakaksi ja heitätti oikein kunnolla. Pientä sadettakin alkoi tulla. Hetki huipulla ja sitten kodalle lounaalle. Eteenpäin autolle, etsimään saunaa ja yösijaa.

9.9. Kiilopää - Helsinki. Ei junalla ja teki muuten vaan mieli ajella Ranua, Iisalmi, Kuopio, Mikkeli -reitin kautta eikä vain tavallista nelostietä. Alkumatkalla hyvä sää, keskivaiheilla sadetta ja loppu taas hyvää mutta pimeää. Taisi mennä taukoineen tuollainen 15 tuntia.

• Lemmenjoen poluilla oli yllättävä vähän kulkijoita. Suurin osa käytti hyväkseen jokiveneitä ja teki päivämatkoja Kultalaan yms.
• Leiripaikoilla oli todella hyviä kuivia puita. Oksaiset ja kierteiset pöllit joskus vastustelivat pilkkomistaan, mutta kirveetkin olivat kelvollisia - ja ehjiä. Ei enää mitään puuvartisia. Harvassa paikassa oli muistettu jättää seuraaville tulijoille pikkuhalkoja, joten päädyin verryttelemään ja hakkaamaan hiukan ylimääräisiä. Tulipa hyvä ja ylevä olo :)
• GSM puhelimet toimivat ilmeisesti tunturien huipuilla (kokeilut 300-400 metrin korkeudessa)
• Tupien koordinaattien paikantaminen kartalta onnistuu aika hyvin. GPS kokeissa onnistuin noin 40 metrin tarkkuuteen 1:100000 kartalta (Lemmenjoen polkuverkolla ei välttämättä tarvitse kompassia, eikä ehkä karttaakaan). Kodan paikannus meni enemmän pieleen - n. 300 m - ison karttamerkin vuoksi.
• Ahkun tuvallekin voi jättää auton, mutta Lemmenjoen kansallispuistolla on oma pysäköintipaikka noin 1,5 km lähempänä puistoa.