Jos ihmettelet, miksi lapsipornon internetsensuuria vastustetaan ja tulee vastustaa, lue alla olevat kohdat. Tällä hetkellä käytössä oleva järjestely, jossa keskusrikospoliisin salainen, perustelematon ja valvomaton musta lista toimitetaan operaattoreille aiheuttaa kaksi perustavaa laatua olevaa ongelmaa: 1) internetsensuuri ei auta tippaakaan lapsipornoon, mutta 2) demokraattiselle tietoyhteiskunnalle se on vakava uhka.
HUOM: Tämä kirjoitus on sataprosenttisen popularisoitu, lähdeviitteitä ei ole eikä tule, ja argumentoimaan en lähde. Olen kirjoittanut sen siksi, että minua vituttaa: viikkoja jatkunut järkipuhe, perustellut argumentit ja asiantuntijoiden sanat ovat toistaiseksi kaikuneet kuuroille korville. Jos tämä kirjoitus avaa edes yhdenkin tavallisen kansalaisen tai päättäjän silmät, voin kokea saavuttaneeni jotain.
Tämä kirjoitus olkoon julkista omaisuutta: sitä saa levittää, muokata, muunnella, käyttää omanaan tai omia niin paljon kuin on hyödyllistä ja mahdollista.
Korjataan aluksi tämä ensimmäinen väärinkäsitys: sensuuria kritisoivat nimenomaan vastustavat lapsipornoa ja lasten hyväksikäyttöä. He vastustavat sensuuria siksi, että se ei toimi -- ei siksi, että lapsipornoa tulisi saada levittää. Tiistain mielenosoittajilla on arvomaailma kuin kansanedustajilla ja taviksillakin: lapsiporno on väärin. Sensuurin vastustajat ja puolustajat ovat eri mieltä siitä, onko sensuuri oikea tapa torjua lapsipornoa. Vastaus on, että sensuuri on väärä tapa.
Lapsipornokorttia vilauttamalla poliisi, lastensuojelujärjestöt ja Arkadianmäki saavat kiistattomia poliittisia irtopisteitä ja sensuuria puolustamalla on helppo tarjota näennäisen konkreettinen vastaus siihen, että "jottan tarttis tehrä". Onneksi Suomessa on suuri joukko ihmisiä, jotka näkevät metsän puilta eivätkä anna tulenaran lapsipornokysymyksen viedä tärkeitä asioita pesuveden mukana.
Lasten hyväksikäyttöä, lapsipornoa ja pedofiilejä on ollut ennen internetin syntymistä ja internetin syntymisen jälkeen. Sensuroimalla nettiä ei ratkaista ongelmaa, jolla on nimi: lasten seksuaalinen hyväksikäyttö. On kiistaton totuus, että ilman lasten hyväksikäyttöä (taudin syy) ei ole lapsipornoa (oire), vaikka täysin emme taudista varmasti koskaan eroon pääsekään.
Lapsipornoteollisuus, lapsipornoringit ja pedofiilit jatkavat toimintaansa pinnan alla kuin ennenkin: he eivät julkisuutta tai näkyvyyttä kaipaa ja siksi lapsipornosuodatus vain auttaa heitä pysymään vastaisuudessakin pinnan alla.
Lisäksi täytyy todeta, että valitettavasti suurin osa lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä tapahtuu oman perheen ja suvun piirissä, ja siitä puhutaan harvoin, jos koskaan. Internetillä ei ole mitään tekemistä lasten hyväksikäytön todellisuuden kanssa.
Julkisen internetin sensuurin voi kiertää käden käänteessä. Olen antanut itseni ymmärtää, että pedofiilit ja lapsipornokauppiaat kuitenkin kommunikoivat suljetuilla sivustoilla, suljetuissa lapsipornoringeissä ja vaihtavat pornoa suljetun tiedonsiirron välityksellä. Internetissä "vapaasti" näkyvä lapsiporno on jäävuoren huipun jäävuoren huippu.
Sen sijaan sensuuri vie poliisin, sidosryhmien, kansalaisaktivistien, ministeriöiden, eduskunnan ja yhteiskunnan aikaa ja verorahoja, kun sitä joko toteutetaan tai kritisoidaan. Tämä hukattu energia pitäisi käyttää tiedusteluun, poliisitutkintaan ja kansainväliseen yhteistyöhön, jotta lapsipornoa tuottavat, levittävät ja kuluttavat pedofiilit saataisiin kiinni ja oikeuden eteen.
Tavallinen kansalainen ei lapsipornoon törmää vahingossa, eikä sitä edes etsimällä tunnu löytyvän. Jos lapsipornoon törmääminen huolettaa, jokainen voi (täysin vapaaehtoisesti!) asentaa erilaisia www-suodattimia omalle tai oman perheen tietokoneelle mielin määrin. Tähän ei tarvita totalitaarisia sensuurilakeja!
Lapsipornotragedian huono-osaisia, eli hyväksikäytettyjä lapsiuhreja sensuuri ei auta yhtään, sillä heidän kuvansa ovat edelleen saatavilla internetissä. Ainoastaan me hyväosaiset, tavalliset kansalaiset, saamme huokaista helpotuksesta, kun kauhea internetin lapsiporno on saatu lakaistua pois silmistä -- ja pois mielestä.
Koko internetsensuurin luonne on tavattoman nopeatempoista kissa ja hiiri -leikkiä, johon voi upottaa loputtomasti aikaa ja rahaa saavuttamatta yhtään mitään. Internet-yhteyksien sensuroiminen on täysin turhaa. Viranomaistoiminnan oikeat kohteet ovat lapsipornoa tarjoavat ja kuluttavat osapuolet, eli pedofiilit tai pedofiiliringit, eivät näiden väliset internet-, posti-, puhe-, baari- tai muut yhteydet. Nämä hyväksikäyttäjät voisi täysin oikeutetusti "sensuroida" maailmasta pois, oikeusistuimen kautta vankilaan tuomiotaan kärsimään.
Laki sallii ulkomaisten lapsipornoa sisältävien www-sivustojen lisäämisen poliisin mustalle listalle. Suomalaisen sensuuria kritisoivan Matti Nikin sivut kuitenkin sensuroitiin, vaikka ne sijaitsevat Suomessa eikä ulkomailla ja vaikka niillä ei ole lapsipornoa. Poliisin on liian helppo klikata sivusto sensuurin alle, vaikka sensuroinnin peruste olisi objektiivisen tulkinnan sijaan subjektiivinen näkemys tai lahjus. Miksi keskusrikospoliisi sensuroi laillista hollantilaista homopornoa? Siksikö, että se on homopornoa?
Käykääpä huviksenne lukemassa ne Matti Nikin sivut sensuurista ja lapsipornosta -- siis mikäli tämä rakentavaa kritiikkiä tarjoava sivusto vielä selaimessasi sensuurilistoista huolimatta näkyy. Nikin sivuja kannattaa lukea, koska Nikki näkee metsän puilta.
Keskusrikospoliisin ylläpitämä musta lista ja sensuroinnin perusteena olevat todisteet ovat salaisia eikä poliisin sensurointipäätöksiä tarvitse vahvistaa millään ulkopuolisella, neutraalilla kolmannella osapuolella, kuten tuomioistuimella. Kukaan ei edes tiedä, kuka ja millä menettelyllä sivut listalle päätyvät, kaikki on keskusrikospoliisin sisäistä ja salaista tietoa.
Internetsensuuri on jo ensiaskelillaan pyyhkäissyt vallan kolmijaon kumoon:
Maailmanhistoriaan perehtyneet tunnistavat tällaisen toiminnan yhteiskunnassa hälyttävänä merkkinä. (Huokaus.)
Sivustojen ylläpitäjillä ei ole mitään keinoa tietää, onko heidän sivustonsa sensuroitu. Keskusrikospoliisin estosivu ei näy ulkomaille eikä poliisi kerro suomalaisille eikä ulkomaalaisille, mitä sivuja on sensuroitu.
Sensuurilistalle joutuneiden laillisten www-sivustojen osuus on niin suuri (ainakin 90-95% tai enemmän), että sensuurin uhriksi joutumisesta olisi täysin olennaista tiedottaa sensuroidun sivuston ylläpidolle. Mutta eipä poliisia tunnu kiinnostavan sensuroimiensa sivujen ilmoittaminen edes kohdemaan viranomaisille. Tällä hetkellä suurin osa sensuroiduista sivuista näyttäisi olevan EU:ssa tai Yhdysvalloissa. Kummallakin alueella viranomaiset ryhtyisivät lapsipornovihjeen johdosta välittömästi toimenpiteisiin, sivuston sulkemiseen ja esitutkintaan ylläpitäjien toimista. Miksei keskusrikospoliisi ole tällaista tehnyt ensisijaisena toimenpiteenä, jos se on lapsipornoa sivuilta löytänyt?
Keskusrikospoliisin ylläpitämältä mustalta listalta ei ole mitään laillista ja yksiselitteistä poispääsyä. Poliisin ei tarvitse lain mukaan edes käydä säännöllisesti tarkistamassa sensuroituja sivuja, onko niillä enää sensuroinnin syynä ollutta materiaalia. Mitä enemmän sensuroituja sivuja kertyy, sitä vaikeammaksi tilanne käy niiden sivustojen osalta, jotka ovat joko lakiin nähden väärin sensuroituja tai poistuneita tai muuttuneita sivuja, joiden ei mistään syystä tulisi enää olla sensuurilistalla. Näitä ei kukaan ole velvoitettu tarkistamaan ja siivoamaan pois. Silti tarvitaan jatkuvasti työvoimaa kiinni uusien sivujen sensuroimisessa.
Tiivistetään vielä kerran: internetsensuuri ei auta hyväksikäytettyjä lapsia, tavallisia kansalaisia eikä se tehoa pedofiileihin. Jos se ei uhkaisi sananvapautta, se olisi vain ja ainoastaan hyödytöntä. Ongelma kuitenkin on, että mikä tahansa sensurointi syö yhteiskunnasta sananvapauden: ihmisen perusoikeuden lähettää ja vastaanottaa tietoa ja ajatuksia -- myös laittomia ja rikollisia tietoja ja ajatuksia.
Meidät voidaan tuomita rikoksesta, mutta ei siitä, että sanoimme sen, minkä sanoimme. Meillä voi jo syyllistyä kunnianloukkaukseen, kiihottamiseen kansanryhmää vastaan, rikokseen kehottamiseen tai muuhun sanalliseen rikokseen. Sananvapaudesta huolimatta olemme jokainen aina vastuussa teoistamme ja sanojemme seurauksista: laajamittaisessa sensuroidussa yhteiskunnassa olisimme vastuussa jo ajatuksistamme.
Sanotaan, että sananvapauden mukana tulee myös vastuu. Olen samaa mieltä: meillä on vastuu hyväksyä ja nähdä myös epämiellyttävät asiat, jotta voisimme olla vapaita sanomaan sanamme, jotta Suomesta ja maailmasta tulee paikka, jossa niitä epämiellyttäviä asioita ei enää ole. Minä haluan keskustella lapsipornosta, jotta siitä voidaan konkreettisesti tehdä niin vaarallista, että se vähenee -- en halua tulla sensuroiduksi. Minä haluan lukea Matti Nikin ja muiden ymmärrystä osoittavien ihmisten ajatuksia sensuurista -- en halua tulla sensuroiduksi.