| Kauppakamarin nainen|
| Talous |
| Sosiaalipsykologi |
| Poliisiylijohtaja |
| Tutkinnanjohdon vaihtuminen |
| Kuusiranta ja Santaoja |(osuus päivitetty 4.9.2014.)
| Tutkinnasta |
| Tunnustus |
 
|Hätäpuhelu|
| Tahtojen taistelu? |
| Linkit |

 

Niina Bergin blogi

Anneli Auerin ystävät -blogi
Psychojuridica: Rikosjuttujen roolijako uusiksi
Helsinki Taxidriver:
Suskun blogi
Zem: KUuuUNTELUA

Zem: Litteraatio wma-näytteillä

Zem: Video hätäpuhelun kolmesta minuutista

Zem: Litteraatiosta - "Jokainen, joka tallennetta on kuunnellut, kuulee"

Zem: Kolme käyntiä takkahuoneessa
Zem: Provokaation taide - arvio Ulvilan surmasta epäillyn tarinasta

- miksi murhan tutkintasuunta vaihtui?


Länsi-Suomen läänin lääninpoliisijohtaja Mikko Paatero, 60, on uusi poliisiylijohtaja. Hän lienee valitsijoilleen turvallinen valinta. Eri asia on, onko hän sitä kenttäväelle. Se nähdään seuraavan viiden vuoden aikana, jonka ajan Paatero aikoo pysyä uudessa virassaan. (Hannu Virtanen, Savon Sanomat: "Isä johtaa, poika neuvoo". 28.6.2008.) Ks. Linkki 1

Kun ajatellaan olosuhteita, joissa Jukka Lahden murhatutkimuksessa avattiin uusi tutkimussuunta 2008 – 2009, on otettava huomioon ajankohdan taustatekijät, joita tässä käydään joiltakin osin läpi.


POLITIIKKA – KAUPPAKAMARIN NAINEN

”Työt on tarkoitettu tehtäviksi ja ongelmat ratkottaviksi. Vaikeatkin asiat voi voittaa, kun eteenpäin mennään oikealla asenteella ja rautaisella tahdolla.” (Anne Holmlund nettisivustollaan.)

Vuoden 2007 maaliskuun 18 päivänä käytiin eduskuntavaalit. Elettiin vielä aikaa ennen ennen suuria puoluerahoitusskandaaleja, jotka vasta keskustapuolueen eduskuntaryhmän puheenjohtajana 2003 – 2011 toimineen Timo Kallin ilmoitus laukaisi vuoden 2008 toukokuussa: hänen mukaansa laki velvoitti rahoituksen avaamiseen, mutta koska laissa ei määrätty sanktioita, rahoituslähteitä ei tultaisi paljastamaan.

Kalli vaikuttaa politiikan Kari-Pekka Kyröltä, joka tiedostamattaan halusi jäädä kiinni ja paljastaa koko sotkun kaikkien puolesta. Lausunto käynnisti kiivaan jälkipuinnin ja tutkimisen, jonka tuloksena mm. Kehittyvien Maakuntien Suomi -yhdistyksessä toimineita liikemiehiä haastettiin oikeuteen lahjusepäilyistä. Nyt, vuonna 2013, suurin osa syytteistä on kumottu hovioikeudessa: ja (sattumalta?) asian julkistaminen ajoittui samaan päivään, 27.06.2013, kuin Annelin Auerin lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä annetun Hovioikeuden langettavan tuomion julkistaminen.

Lahjusepäilyjen ohella esitettiin, että juuri tämä rahoitus, joka myöhemmin osoittautui lain kannalta kyseenalaiseksi, auttoi porvaripuolueet vaalivoittoon:

Useat kansanedustajat kertoivat olevansa tietämättömiä siitä että joidenkin heidän saamiensa lahjoitusten takana olivat esimerkiksi suursijoittajat tai kaupan suuryksiköt. Helsingin Sanomien toimittaja Unto Hämäläisen arvion mukaan Kokoomuksen ja Keskustan ehdokkaiden saamat vaalirahat saattoivat jopa ratkaista vaalituloksen puolueiden eduksi.” Ks. Linkki 2

Vaalien jälkeen muodostettiin Vanhasen II hallitus, jossa kokoomus sai kahdeksan ministeripaikkaa, naisia hallituksen kahdestakymmenestä ministeristä oli kaksitoista. Sisäasiainministeriksi nimitettiin 19.4.2007 Ulvilasta kotoisin oleva ja kokoomusta edustava Anne Holmlund.

Holmlund oli tullut vuonna 2002 eduskuntaan varasijalta kesken kauden. Holmlundin ministerinimityksessä ihmetytti, että sisäministerin pestiin valittiin toisen kauden kansanedustaja, jolla ei ollut lainopillista koulutusta tai kokemusta poliisiasioiden hoidosta, vaikka nämä alueet kuuluivat keskeisenä sisäministerin toimenkuvaan. Toisaalta sisäasianministereiden koulutustausta ei näytä yleensäkään painaneen vaa´assa, ministeriys on ollut seurausta poliittisesta urasta, minkä maallikko panee pettyneenä merkille.

Anne Holmlundin tapauksessa ihmetyttää todella suuresti, että hän on kivunnut sisäministeriksi pelkällä yo-merkonomin koulutuksella ja työkokemuskin on sihteeritasoa isänsä ja miehensä perheyrityksissä muutaman vuoden ajalta. Muilla ministereillä sentään on yliopisto-/korkeakoulutausta ja joillain useampikin korkeakoulututkinto ja mahtava työkokemus.

Miten tämä on mahdollista? Hän on sisäministeri eikä hänellä ole edes poliisi- tai oikeustieteellistä taustaa? Hänen virassaoloaikanaan on tapahtunut suuret koulusurmat, poliisijohtajien itsemurhia, poliisijohtajat ovat olleet osallisina erilaisiin outoihin kuvioihin. Mitään ei ole osattu ennakoida vaan annettu vain pahan tapahtua. Tulee pakostakin mieleen, onko Holmlund vain pelinappula, jota ohjaillaan jostakin päin? (Anonyymi kirjoittaja nimimerkki Columbon blogissa 3. syyskuuta 2009. Ks. Linkki 4.)

Nimitykseen vaikuttivat alueelliset seikat: Holmlund oli vuonna 2007 Varsinaissuomen vaalipiirin kokoomuslaisista 3896 äänellä toiseksi eniten ääniä saanut ehdokas – hänen ohitseen meni vain rakettimaisen nousun tehnyt Sampsa Kataja, joka sai 8463 ääntä. Kataja sai tukea Kehittyvien maakuntien Suomi -yhdistykseltä – sen sijaan Holmlundin noin 35 000 euron vaalibudjetti näyttää olleen omarahoitteinen noin 1500 euron liike-elämältä saatua avustussummaa lukuun ottamatta.

Vuonna 1964 syntynyt Anne Holmlund on lähtöisin yrittäjäperheestä, perheen sukuyrityksen toimiala on sittemmin muuttunut leipomotoiminnasta kiinteistö- ja sijoitustoimintaan. Koulutukseltaan hän on ylioppilasmerkonomi, Holmlundin työkokemus puolestaan muodostui lähinnä toimista sukuyrityksen palveluksessa. Hän oli liittynyt Satakunnan Kokoomuksen koululaisena, ja hän aloitti kunnallispolitiikassa Ulvilan kaupunginvaltuuston jäsenenä vuonna 1988. Vuosina 2001 – 2002 sekä 2005 – 2008 hän toimi Ulvilan kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Nykyisin Holmlund toimii lakiasiainvaliokunnan puheenjohtajana eduskunnassa.

Näistä meriiteistä käy ilmi, että Holmlundin viitekehys on lähinnä yrittäjäpiireissä. Hän on myös Satakunnan kauppakamarin valtuuskunnan jäsen. Keskuskauppakamarin sivustojen mukaan

Kauppakamari tekee mm. aktiivisesti ja vuorovaikutteisesti työtä valtakunnan ja alueen päätöksentekijöiden ja muiden sidosryhmien kanssa. – – Kauppakamarit välittävät elinkeinoelämän näkemyksiä talousalueensa kunnille ja valtion viranomaisille. Kauppakamarijärjestön voima on edunvalvonnan monipuolisuus ja asiantuntemus.

Eli tehtävänä on ylläpitää yhteyksiä alueen ja valtakunnallisiin päättäjiin sekä edistää liiketoiminnan mahdollisuuksia lobbaamalla liike-elämän intressejä päätöksenteossa. Kauppakamarin mukaan

Tärkeitä painopisteitä ovat liikenneväylien ylläpito ja kehittäminen, elinkeinoelämän kannalta tarkoituksenmukainen kaupunki- ja aluepolitiikka, osaavan työvoiman saatavuus ja koulutusjärjestelmän uudistaminen.(Kursiv. Zem.)

Nämä ovat kirjaimellisesti niitä painopistealueita, joihin Holmlund näyttää panostaneen kansanedustajauransa aikana ja erityisesti vuonna 2006. Holmlund on esittänyt aloitteissaan lähinnä määrärahoja oman vaalipiirinsä tienpidon parantamiseen, mm. kiertoliittymän rakentamiseen Ulvilan keskustaan vuonna 2006 sekä määrärahan osoittaminen Leineperin paikallistien 12903 parantamiseen Ulvilassa. Samoin hän on tehnyt lisätalousarvioaloitteen määrärahan osoittamiseksi Porin meriväylän syventämiseen. Holmlund on panostanut myös yrityselämän toimivuuden kannalta tärkeiden alueellisten koulutusolojen kehittämiseen. Holmlundin ansiot ennen ministerinimityksiä muodostuivat siis kauppakamarin määrittelemien painopistealueiden mukailemisesta. Ks. Linkki 3

Olemassaolomme tarkoitus on vaikuttaminen yritysten puolesta. Varmistamme, että yritysten ääni kuuluu, kun tärkeitä yhteiskunnallisia päätöksiä tehdään. Autamme avaamaan uusia liiketoimintamahdollisuuksia niin paikallisesti, kansallisesti kuin kansainvälisesti. Yritykset saavat meiltä neuvontaa, palveluita ja koulutusta. Liity ainutlaatuiseen organisaatioon, jonka ääni kuuluu! (Risto E. J. Penttilä, Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja.)

Ministeriksi nimittämisen myötä Holmlundille näyttää kuitenkin langenneen myös muita tärkeitä tehtäviä kuin liikenneväylien ja koulutusmahdollisuuksien kehittäminen. Mutta mikä selittää Holmlundin reitin sisäasianministeriksi suhteellisen vähäpätöisten tehtävien ja aloitteiden parissa vietetyn eduskuntakauden jälkeen?

Samassa vaalipiirissä Holmlundin äänimäärän tuplasti ylittänyt Kataja on koulutukseltaan juristi, mutta ensimmäisen kauden edustajana tämä ei tullut kysymykseen ministeripestiä pohdittaessa, vaikka taustaltaan – työkokemukseltaan ja koulutukseltaan – tämä olisikin ollut sisäministerin tehtäviin pätevämpi kuin Holmlund.

Joka tapauksessa ”kauppakamarin nainen” valittiin ministeriksi.

Ulvilasta kotoisen olevana Holmlund tunsi varmaankin Jukka Lahden surmatapauksen perin pohjin, epäilemättä tämä oli seurannut tutkinnan etenemistä kotipaikkakunnallaan ja Porissa. Ja kauppakamarin puitteissa saattoi tapahtua niinkin, että hän törmäsi toiseen tapausta lähellä olevaan henkilöön, joka tunsi epämiellyttävänkin läheisesti murhatutkinnan vaiheet – Jussi Helavirtaan, Luvata Oy:n toimitusjohtajaan, joka toimi tuolloin (ja toimii edelleen) Satakunnan kauppakamarin johtokunnassa. Emme koskaan saa tietää millaista sananvaihtoa nämä kaksi asiaan perehtynyttä ovat käyneet kokouksissa ja niiden väliajoilla – voimme vain kuvitella.

Pohjoismaiden suurimpiin kuuluvan nykyaikaisen rahoitusyhtiön palveluksessa olleen liikemiehen ja pikkupaikkakunnan pienyrityksen palveluksessa toimineen merkonomin käsityksessä modernin liiketoiminnan hoitamisesta ja edistämisestä on kuitenkin melkoinen kuilu tietämyksen, kokemuksen ja auktoriteetin suhteen. Nykyaikaisen kauppatieteeseen sekä tähän yhdistyvään johtamiskoulutukseen vähänkään perehtynyt tietää, että etäisyys on valovuosia (Helavirta on saanut johtamiskoulutusta mm. Yalen yliopistossa).

Voi kuitenkin otaksua, että jos ”kauppakamarin mies” on sattunut kysäisemään kansanedustajalta/ministeriltä, voiko jonkun – minkä hyvänsä – asian hyväksi tehdä jotakin, ”kauppakamarin nainen” on vastannut: katsotaan.

”Työt on tarkoitettu tehtäviksi ja ongelmat ratkottaviksi. Vaikeatkin asiat voi voittaa, kun eteenpäin mennään oikealla asenteella ja rautaisella tahdolla.” (Anne Holmlund, kotisivut.)

Kun kunnaallisvaalitkin oli edessä vuonna 2008 lokakuussa, mahtoiko Jussi Helavirta mahtavine taloudellisine selkänojineen löytää asiassa kuin asiassa yhteisen sävelen talouselämän tarpeisiin herkästi vastaavan kansanedustajan ja tuoreen ministerin kanssa – varsinkin kun tulee kova paikka, mihin Luvata näytti alkutaipaleellaan joutuneen? Tätä vartenhan kansanedustajat ovat olemassa: palvelemassa vaalilupauksensa mukaisesti vaalialueensa yrityselämän etuja. Samoin ministerit.

Kuka lienee vienyt, kuka vikissyt? Ja mitä on tahtopolitiikka – käytännössä?



TALOUS

Outokummun Porin jalostamo Poricopper oli vuonna 2006 saanut uuden omistajan, kun pääomasijoittaja Nordic Capital oli hankkinut yhtiön haltuunsa 600 miljoonalla eurolla. Rahoitusyhtiön tarkoituksena oli kehittää yhtiötä modernien johtamis- ja liiketoimintaperiaatteiden mukaan toimivaksi ja erityisosaamisalueisiin keskittyväksi yhtiöksi. Nordic Capital toimi myöhemmin periaatteessa samoin, kun se osti esimerkiksi Huhtamäki Oy:ltä Turussa sijaitsevan makeistehtaan ja modernisoi sen tuotantoja siirtämällä ne edullisimpiin maihin, jolloin Turun makeistehdas lakkautettiin.

Ruotsissa päämajaa pitävä Nordic Capital on pohjoismaiden suurin investointirahasto, ja se kuuluu myös maailmanlaajuisesti merkittäviin toimijoihin: hallinnoidessaan noin 4,3 miljardin euron sijoitusomaisuutta se kuuluu maailman 50 suurimman pääomasijoitusyhtiön joukkoon. Nordic Capital sijoittui 17. marraskuuta 2009 The Wall Street Journalissa julkaistussa pääomasijoitusyhtiöiden kansainvälisessä suorituskykyvertailussa toiseksi. Vertailussa tarkasteltiin tuottoja aikavälillä 1996–2005. Nordic Capitalin omistamien yritysten liikevaihto on tätä nykyä yhteensä n. 17 miljardia euroa.

Poricopper-kaupan yhteydessä yhtiö nimettiin uudestaan Luvataksi, mikä viittaa – modernien yritysjohtoperiaatteiden mukaisesti – asiakaslupauksen pitämisen keskeisyyteen liiketoiminnassa.

Kun Nordic Capital otti haltuunsa Outokumpu-yhtiön kuparituotantojaoston, sillä oli yksi vuosi aikaa kehittää ja lanseerata uusi identiteetti ennen kuin se menettäisi oikeuden käyttää Outokumpu -yhtiön brändiä. Jaosto koostui monista liiketoimintayksiköistä, jotka toimivat eri nimikkeiden alla. Haasteeksi muodostui täten se, että piti löytää yksikköjä yhdistävä tekijä, minkä jälkeen yhtiö tuli lanseeraata yhtenäisenä ja globaalina yhtiönä samalla kun säilytettäisiin Outokumpu-yhtiölle vuosien aikana rakentuneen maineen tuottama arvo.

Valitsimme siten nimen ”Luvata” joka viittaa lupaamiseen, mikä on keskeistä kaikessa kumppanuudessa. Kun yhdistimme nimen uuteen mainoslauseeseen “Partnerships Beyond Metals”, nimi sai entistä syvemmän merkityksen. (Tanskalaisen konsulttiyhtiön Quadricin Luvatalle luotua strategiaa ja erikoistumista käsittelevästä selvityksestä. Suom. Zem. Ks. Linkki 5.)

Yhtiön toimitusjohtajaksi tuli vuodesta 2000 Poricopperissa toiminut Jussi Helavirta. Uuden omistajan ja toimitusjohtajan ohjauksessa yhtiö alkoi suunnata kuparituotannon uusimmille alueille, se alkoi luoda uutta profiilia erikoistumisella ja innovatiivisten tuotteiden kehittämisellä. Osallistuttiin mm. Tekesin tukemaan hankkeeseen, jossa tutkitiin mahdollisuutta fuusioenergian tuottamiseen – hanke, joka joidenkin mielipiteiden mukaan oli riskaabeli ja joistakin mahdoton.

Joka tapauksessa vuonna 2009 Luvata sai tilauksen suprajohtavien kuparilankojen tuottamiseksi ITERIä, maailman suurinta ydinfuusion koelaitosta, varten:

Sopimuksen laajuus on huipputehoisissa suprajohtavissa langoissa tarvittavat 13,000 km kuparilankaa, jotka kestävät kuumennuksen vähintään sadan tunnin ajan 650 celsius-asteessa. Ks. Linkki 5b.)

Poricopperin osto on ollut Nordic Capitalin merkittävin yksittäinen ja myös menestyksekkäimmäksi osoittautunut hanke – sen osuus rahoitusyhtiön investoinneista ja tuotoista on tänäkin päivänä ylivoimaisesti suurin. Kokonaisuudessaan Luvata -yhtiön liikevaihto oli vuonna 2012 1,6 miljadia euroa. Porin Luvatan liikevaihto on puolestaan noussut aina puoleen miljardiin asti, vuonna 2012 se oli n. 420 miljoonaa euroa. Luvatan työntekijämäärä Porissa lähentelee nykyään viittäsataa, ja sillä on toimipisteitä lähes kaikissa maanosissa ja kahdeksassatoista maassa, joissa työskentelee yhteensä noin 6400 työntekijää.

Jatkossa Nordic Capital on ilmoittanut suuntaavansa enenevässä määrin terveydenhuoltoon liittyviin alueisiin (sairaalalaitteisto ja terveyspalvelut etc.) – suuren ikäluokan varakkaan väestönosan vanhetessa tämä on epäilemättä lupaavia näköalaoja tarjoava ala. Mutta on yhtiöllä muitakin hankkeita: Suomessa se on viimeksi hankkinut omistukseensa Kyösti Kakkosen Tokmanni-konsernin, ja harkittavana on ollut myös DNA-yhtiön ostaminen (mikäli tätä ei listata pörssiin).

Ja sanomattakin lienee selvää, että Nordic Capitalin hallinnoimat rahastojen kotipaikka löytyy Jerseyn saarilta:

All of Nordic Capital funds are domiciled in Jersey, Channel Islands and are advised by advisory offices in Copenhagen, Frankfurt, Helsinki, London, Oslo and Stockholm. All investors receive quarterly reports including valuations of the investments, which are produced accordance with international accounting standards. (Nordic Capital, nettisivusto. Ks. Linkki 6)

On siis selvää, että Luvata on Porin seudun suurimpia työllistäjiä, mistä johtuen yhtiöllä on alueellisessa mielessä merkitystä myös verotulojen tuojana. Ja tällaisena sillä on epäilemättä myös vaikutusvaltaa alueen poliitikkoihin. Edellä huomautettiin, että toimitusjohtaja Jussi Helavirta on – Anne Holmlundin tavoin – luonnollisesti toiminut Satakunnan kauppakamarissa, hän on pitkään kuulunut sen puheenjohtajistoon. Kauppakamarin yhteiskunnallisiin vaikutustehtäviin olemme jo luoneet katsauksen.

Innovatiivisuus. Asiakaslupauksen pitäminen. Ja edellisiin liittyvänä kolmantena painopisteenä modernilla yritysjohdolla on maineen hallinta. Nykyisin tämä on yksi tärkeimmistä painopistealueista – maine on yritykselle suoranaista pääomaa. Jos yhtiö menettää maineensa – ”tyrii” sen – se ei kohta enää ole yritys. Maineenhallinta voidaan tarvittaessa ulkoistaa, ja erään viestintätoimiston esitteessä todetaan:

Yrityksen maine on aineetonta pääomaa, jonka merkitys ja arvo ovat kasvaneet 2000-luvulla voimakkaasti. Tutkimusten mukaan yrityksen maineen arvo on noin kolmasosa yrityksen koko markkina-arvosta. Ks. Linkki 7

Luvatan tapauksessa maineen arvo lasketaan siis sadoissa miljoonissa. Maineenhallinnan kannalta Luvata-yhtiön tuoreen omistajan muutenkin työntäyteisellä alkutaipaleella yhtiössä tapahtunut henkilöstön kehittämispäällikkö Jukka Lahden murha on ollut erityisen paha takaisku.



SOSIAALIPSYKOLOGI

Jukka Lahti oli tullut Outokummun Poricopperin palvelukseen vuonna 2002 (Helavirta vuonna 2000), ja hän toimi siellä henkilöstöjohtotehtävissä. Koulutukseltaan Lahti oli sosiaalipsykologi. Lahti tunnettiin modernin yritysjohtamisen asiantuntijana, tämä oli demokraattisen ja osallistavan johtamistavan edelläkävijöitä. (Myöhemmin Jyrki Kataisen Kokoomus otti teeman mukaan mukaan puolueen julkisuuskuvaan.) Tekniikka ja talous -lehden haastattelussa vuodelta 2002 Lahti selventää toimenkuvaansa Poricopperissa:

Miten valmentajan työ eroaa perinteisestä henkilöstön kehittämispäällikön hommista?

”Henkilöstövalmentaja on tehtaan lattialla liikkuva sparraaja. Hänen tehtävänään on keskustella työntekijöiden kanssa, etsiä heidän kanssa työtapojen parannuksia ja lisätä tehtaan eri osien välistä yhteistyötä”, Lahti kuvaa.

Lahden pestuu liittyy kuparitehtaassa käynnissä oleviin työtapojen muutoksiin. Perinteisistä duunareista on määrä tulla oman alansa aloitteellisia moniosaajia. Samalla osasta esimiehiä pitäisi kuoriutua valmentajia, jotka pitävät huolta työn tekemisen toimintaedellytyksistä ja katsovat, että tekijän hommat sujuvat.

Työnjohto kahden tulen välissä

”Vaikeinta uuden ajattelutavan omaksuminen on työnjohdolle. Heistä saattaa tuntua, että heiltä menee valta”, arvioi työntekijöiden varatyösuojeluvaltuutettu Kimmo Ruotsalainen.

”Sanoisin pikemminkin, että heidän asemansa muuttuu. Mutta heitä on tarkoitus myös tukea”, henkilöstövalmentaja Lahti sanoo. ( Harri Repo, Tekniikka ja talous 19.12.2002. Ks. Linkki 8)

Samanlaisia demokraattisia johtamismenetelmien periaatteita on luettavissa myös Jukka Lahden aikaisemman konsulttiyritys Julius Oy nettisivustoilta:

Hyvä johtajuus on ihmisten tukemista – ihmisten välistä vuorovaikutusta. Työyhteisöllisen vuorovaikutuksen sujuminen edellyttää aina kahdensuuntaista viestintää. Hyvin tärkeää on huolehtia monentasoisen vuorovaikutuksen rakentamisesta siten, että perinteisten hierarkioiden rajat ylitetään ja työntekijät voivat olla tekemisissä suoraan myös ylimmän johdon kanssa. Esimiehen on siirryttävä arvovaltaan pohjautuvasta suhteesta tasa-arvoisempaan suhteeseen, kuten kaikki käsitellyt klassikot jossain määrin esittävätkin. Lopetammekin tämän tutkiskelun viimeaikaisiin tuoreimpiin käsityksiin johtamisesta. Toivottavasti emme luovuta klassikoidemme ajatuksia menneisyydelle. Heillä voi olla paljon annettavaa tämän päivän maailmalle, kuten seuraavasta näemme:

Alaiset ovat missä tahansa tilanteessa oleellisen tärkeitä, ei pelkästään sen vuoksi, että he yksittäisinä ihmisinä joko hyväksyvät tai torjuvat esimiehen, vaan koska he ryhmänä itse asiassa määrittävät, millainen henkilökohtainen valta esimiehellä voi olla. Yksilötasolla johtaja on henkinen tuki, valmentaja ja motivoija, ryhmätasolla hän kehittää tiimejä ja ratkoo konflikteja ja organisaatiotasolla hän rakentaa kulttuuria. Ks. Linkki 9

Kun yhtiö sai uuden omistajan ja Poricopper muuttui Luvataksi, Lahti joutui kuitenkin muiden henkilöstöasioiden hoidon ohella vastaaman lähinnä saneerattavaksi joutuneen yhtiön henkilöstön irtisanomisjärjestelyistä ja uudelleensijoittamisista. Hän tarkasteli irtisanottujen tilannetta ja tutki näiden mahdollisuuksia uudelleentyöllistymiseen. Tehtävä oli selittää tilanne parhain päin tyylin ”irtisanominen ei ole menetys vaan avautuva mahdollisuus”, irtisanottujen tuli ajatella positiivisesti. Lahti tutki uudelleenkoulutusnäkymiä sekä mahdollisuutta hankkia uusi suunta elämälle. Työmarkkinoille sijoittumiseen Lahti oli perehtynyt jo toimiessaan työvoimapalvelun pitkäaikaistyöttömiä työllistävän ja kuntouttavan hankkeen parissa Turussa, missä hän oli tavannut tulevan vaimonsa Anneli Auerin vuonna 1996.

Lahti ei erityisemmin viihtynyt hänelle Luvatassa langenneessa tehtävässä, ja hän harkitsi työpaikan vaihtamista tai oman konsulttitoiminnan uudelleenkäynnistämistä johtamistaidon valmentajana, mikä vastaisi paremmin hänen koulutustaan ja aikaisempaa työkokemustaan ja ehkä takaisi myös paremmat tulot sekä haasteellisemman ympäristön ja toimenkuvan.

Nämä suunnitelmat jäivät toteuttamatta: Jukka Lahti murhattiin 01.12. 2006.



POLIISIYLIJOHTAJAN NIMITYS JA TÄMÄN TOIMINTA

Ministeriksi valittu Anne Holmlund joutui valitsemaan uuden poliisiylijohtajan eläkkeelle siirtyvän Markku Salmisen (1947 – helmikuu 2009) paikalle, ja hän päätyi monien mielestä yllättäen Mikko Paateroon, jolla ei ollut poliisitaustaa: tämä oli koulutukseltaan lakimies. Paatero nimettiin poliisiylijohtajaksi 16. elokuuta 2008 aikaisemmasta lääninpoliisijohtajan virasta, jossa hän valvoi mm. Porin poliisilaitoksen toimintaa.

Nimitys aiheutti ihmettelyä, sillä Paatero oli jo kuusikymppinen virkamies eikä häntä ole pidetty koskaan minään ruudinkeksijänä. Mutta kokoomuslainen poliitikko nimitti kokoomuslaisen virkamiehen, eihän siinä mitään, Suomihan on poliittisten virkanimitysten luvattu maa! Paatero oli harrastanut kunnallispolitiikkaa valtuustotasolla. (Rikosoikeuden professori Jyrki Virolainen blogissa 29.03.2012. Ks. Linkki 10)

Eli ministerintehtäviin kyseenalaisilla meriiteillä noussut Holmlund nimittää – ei niinkään yllättävästi – poliisiylijohtajan toimen kannalta kyseenalaisilla meriiteillä varustetun mutta politiikassa meritoituneen sekä itse tuntemansa lakimiehen. Jo toimiessaan lääninpoliisijohtajana Paatero oli saanut kritiikkiä itsevaltaisista otteista:

Ankarimmat kriitikot väittävät, että Paatero soveltaa nyt valtakunnan tasolla samoja oppeja kuin aikaisemmin Länsi-Suomen lääninpoliisijohtajana. Lääni toimi tämän mukaan kuin yksi poliisilaitos, jossa paikallispoliisin nimismiehillä ei ollut juuri puhevaltaa. Eikä aitoja tuloskeskusteluja käyty.

Ylikeskitetty hallintokulttuuri muuttui arvostelijoiden mielestä valtakunnalliseksi ongelmaksi, kun Paatero nousi poliisiylijohtajaksi ja organisoi uuden poliisihallituksen. Poliisihallitukseen tuli lähes 200 virkaa ja päälle vielä kolmisenkymmentä projektitehtävissä toimivaa.

Kun jopa tiedotus on keskitetty tarkoin ylijohtajalle, ankarimmat kriitikot katsovat sen menneen "överiksi". (Demari 13.9. 2011. Ks. Linkki 11)

”Jopa tiedotus on keskitetty tarkoin ylijohtajalle.” Tiedottajan pestiin Paatero ei kuitenkaan ole habitukseltaan ehkä sopivin: tämä on ilmeetön, kivikasvoinen mies – tämä ei juurikaan hymyile eikä kasvoilla muutenkaan näy tunteita, johtuneeko viran tuomista paineista. (Ilmeettömyydessä Paaterolle vetää vertoja vain Auerin jutussa syyttäjän todistajana toiminut psykoterapeutti Pirkko Lahti.) Tosin Paaterolla silmät kavaltavat herkän reagoinnin ympäristön tapahtumiin (toisin kuin Pirkko Lahdella).

Joka tapauksessa tiedämme, että Anne Holmlundin ja Jussi Helavirran tavoin Mikko Paatero tunsi läheisesti Jukka Lahden murhatutkinnan vaiheet ja senhetkisen tilan. Asiantuntevia tahoja – sellaisia tahoja, joille asia jollakin tavalla kuului – löytyi siis jo kolme, ja nämä sijoittuivat yhteiskuntaelämän kolmelle keskeiselle osa-alueelle: politiikkaan, talouselämään sekä viranomaistaholle.

Tuntuisi naivilta olettaa ja tosiasiallisesti olisi outoa, jos Luvatan toimitusjohtaja Jussi Helavirta ei olisi keskustellut Lahden murha-asiasta ministeri Holmlundin kanssa, jonka toimialaan kuului sisäministerinä rikosasioiden seuraaminen ja joka oli toiminut eduskunnassa Satakunnan kauppakamarin asialla – ja joka oli kaiken lisäksi murhapaikkakunta Ulvilan kunnanhallituksen puheenjohtaja.

Samoin olisi outoa, jos ministeri Holmlund puolestaan ei olisi keskustellut Ulvilan surmasta Mikko Paateron kanssa – paikkakunnan asiat kuuluivat Holmlundille, ja toisaalta Paatero oli Holmlundin nimeämä poliisiylijohtaja, joka ”piti langat käsissään”. Kiinnostuksensa Ulvilan surmaan Paatero ilmaisi myöhemmin mm. tarjoamalla kakkukahvit ”tapauksen ratkeamisen” kunniaksi Porin poliisilaitoksella syksyllä 2009:

Toinen - tähän Ulvila-juttuun liittyvä merkillisyys - on TS:ssä vain pari päivää AA:n pidättämisen jälkeen julkaistu Paateron helpotuksenhuokauslausunto siitä, että olemme kaikki helpottuneita, kun Ulvilan surma ratkesi. Tässä vaiheessahan ei oltu vielä tehty edes tutkintaa (päivämäärät ETP:stä osoittavat, että koko esitutkinta-aineisto koottiin tämän jälkeen) puhumattakaan, että tuo aineisto olisi saatettu syyttäjälle, ja että AA:ta vastaan olisi nostettu mitään syytteitä.

Keskeneräisestä rikostutkinnastahan saa lain mukaan antaa lausuntoja vain tutkinnanjohtaja, ja tällä menettelyllä Paatero piirsi kansan mieliin jo AA:n syyllisyyskuvan poliisiylijohtajan ominaisuudessa. (Kirjoitus Suomi24 -sivustolla 21.01.2013. Ks. Linkki 12)

Paatero oli aikaisemmin toiminut mm. Noormarkun kunniavaltuustossa, eli tämä oli poliisivirkansa ohella osallistunut politiikkaan Kokoomuksen riveissä. Paatero totesi myöhemmin rooleistaan eri tehtävissä:

Kumpi oli sitten päähomma, kunnanhallituksen puheenjohtajan vai nimismiehen tehtävät, sitä en osaa sanoa. Mielenkiintoista aikaa se joka tapauksessa oli. Ks. Linkki 13

Paaterolla oli siten lähtökohtaisesti sidoksia ja kontakteja – joita nykyisin kutsutaan ”viiteryhmiksi”, ”referensseiksi” tai ”verkostoitumiseksi” – politiikkaan. Tämänkaltainen "verkostoituminen" tuotti aikanaan hyvä veli -järjestelmän, jonka puitteissa ”hyvä jätkä” oli valmis edistämään viiteryhmään kuuluvien asioita molemminpuolisen edun nimissä. Ja, kuten on todettu, vuonna 2007 – 2008 hyvä veli -järjestelmä oli kukoistuksensa huipussa, mikä tuli julki vaalirahoitusskandaalin paljastumisen yhteydessä. Ja Paateron lausunnossa yllä näkyy, kuinka roolit, joiden pitäminen erillään olisi ensisijaisen tärkeää, ovat vaarassa sekoittua...

Ja tähän lisätään vielä ristiriidat, joita mahdollisesti tuotti Paateron pojan toimiminen ministerin - so. Paateron esimiehen - avustajana...

Ei liene siten yllätys, että sen ajankohdan tienoille, jolloin Paatero nimitettiin virkaan, sijoittuu rykelmä tapahtumia, joilla ei päällisin puolin näyttäisi olevan yhteyttä:

1) Marraskuussa 2007 sisäministeri Holmlund nimittää oikeustieteen kandidaatti Sami Paateron (s. 1972) eriytysavustajakseen. Sami Paatero on poliisiylijohtaja Mikko Paateron poika. Hän toimii Holmlundin erityisavustajana 2009 alkuun asti, eli vähän yli vuoden.

2) Sisäministeri Anne Holmlund nimittää Mikko Paateron poliisiylijohtajan virkaan 16.08.2008.

3) Jukka Lahden murhatapauksen tutkinnanjohto vaihtui elokuun alussa 2008, tehtävään nimitetään Pauli Kuusiranta.

4) Edessä ovat 26 lokakuuta 2008 kunnallisvaalit, joissa Kokoomuksella on näytön paikka eduskuntavaalien voiton johdosta.

5) Anne Holmlund valittiin lokakuussa 2008 Ulvilan kunnallisvaltuustoon 278:lla äänellä. Kauppakamarin nainen oli ministerinä paikkakunnan äänikuningatar, ja hänet nimettiin Ulvilan kunnanvaltuuston puheenjohtajaksi.

6) Vuoden 2008 lopulla Lahden murhatapauksen tutkinnanjohtajaksi tulee Pauli Kuusiranta , jonka alaisuudessa rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja hylkää v. 2009 alussa muut tutkintalinjat ja ottaa lähtökohdaksi Anneli Auerin syyllisyyden.

Joka tapauksessa Jukka Lahden murhatapaukseen liittyvän turbulenssin alkaminen ajoittuu tähän saumaan: siihen, että Holmlund nimittää Paateron ylipoliisijohtajaksi. Tätä edeltää tutkinnanjohtajan vaihtuminen Jukka Lahden murhatapauksessa elokuun 2008 alussa. Juha Joutsenlahti siirtyy pois tehtävästä, ja tilalle astuu rikoskomissaari Pauli Kuusiranta (tämä oli Kokoomuksen ehdokas kunnallisvaaleissa 2008.)

Samalla tapahtui painopisteen muuttuminen: huomio suunnattiin pois yleisistä ja talouselämän toiminnan ”sivuvaikutuksiin” liittyvistä teemoista ja käännyttiin Auerin ja Lahden privaattielämän perinpohjaiseen setvimiseen.

Suomeksi sanottuna huomio siirtyi toisaalle Luvata-yhtiön toiminnasta ja työntekijöistä.



TUTKINNANJOHDON VAIHTUMINEN

Lahden murhatutkimuksen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti näytti itsekin työlästyneen tutkinnan polkemiseen paikallaan melko nopeasti: tämä oli jo kolmen kuukauden tutkinnan jälkeen helmikuussa 2007 ehdottanut Paaterolle tutkinnan siirtämistä KRP:lle. Satakunnan Kansa -lehden mukaan uudeksi tutkinnanjohtajaksi oli jo tulossa rikostarkastaja Teijo Ristalainen KRP:stä. Ks. Linkki 14

Kun murhasta oli kulunut noin 3 kuukautta, ehdotti silloinen tutkinnanjohtaja Juha Joutsenlahti jutun siirtämistä KRP:lle. Juttu oli osoittautunut tavanomaista vaikeammaksi eikä tutkintaryhmä ollut päässyt tekijän jäljille. Ehdotukseen suostuttiin. Silloinen lääninpoliisijohtaja Mikko Paatero kuitenkin puuttui asiaan. Paatero perui jutun tutkinnan siirron KRP:lle ja määräsi Joutsenlahden jatkamaan tutkinnanjohtajana. Joutsenlahti kertoo, ettei ole koskaan ymmärtänyt, miksi Paatero ei halunnut tämänkaltaista juttua KRP:n tutkittavaksi.

Mikko Paatero halusi pitää tutkinnan Porin poliisilla eli “omilla pojillaan”, mutta miksi. Jälkeenpäin on helppo viisastella, että päätös oli väärä, mutta mielenkiintoista olisi tietää, miksi siirto KRP:lle ei tuolloin tuntunut Paaterosta oikealta vaihtoehdolta. (Niina Bergin blogi 29.12.2012, kursivointi Z.) Ks. Linkki 15

Niina Berg päättelee, että Paateron mielestä KRP ei ole sen ammattitaitoisempi kuin Porin poliisikaan: vaikka siirto olisi tehty, Paateron mukaan sillä ei olisi saatu takeita paremmasta lopputuloksesta. Herää tietysti kysymys: miksi KRP ylipäätään on perustettu, jos siltä ei odoteta parempia tuloksia kuin paikallisilta tukijoilta? Satakunnan Kansa epäili Paateron nihkeyden syyksi sitä, että KRP:n mukaan tulon myötä Porin poliisin suorittaman esitutkinnan heikkous olisi paljastunut. Oliko kysymys siitäkään? Paaterohan ilmoitti, että tutkintaa jatkettaisiin joka tapauksessa yhteistyössä esimerkiksi KRP:n rikosteknisen laboratorion kanssa.

Tutkinnanjohdossa Paateron määräyksestä jatkanut Joutsenlahti oli 14.03.2008 julkaistun haastattelun mukaan siirtymässä DNA-tutkimuksen osalta massanäytteiden ottoon. Näytteitä oli tuohonkin asti otettu jo satoja:

Joutsenlahti ei arvioi, missä vaiheessa massatestaus mahdollisesti käynnistetään. ”Siitä päätetään, kun se tutkinnallisesti on järkevää.”

Poliisi on kuullut tähän mennessä jo noin 700 ihmistä.

- Tutkinta ei ole missään vaiheessa pysähtynyt, vaan saamme koko ajan uutta tietoa. Tutkinta etenee, vaikka tekijää ei ole tavoitettu, mutta kuljemme häntä kohti. (Iltalehti Perjantai 14.3.2008). Ks. Linkki 16

Siis vielä maaliskuussa 2008 Joutsenlahti oli optimistinen tutkintalinjan suhteen. Tuolloin DNA-näyte oli otettu 350 henkilöltä, kaikkiaan näytteitä ehdittiin ottaa Iltalehdessä haastatellun Pauli Kuusirannan mukaan 677. Näistä suuri osa oli epäilemättä Luvatan palveluksessa olleita, koska teon motiivina pidettiin kostoa, todennäköisesti irtisanomisten seurannaisvaikutusten johdosta.

Ja massatestausta siis harkittiin.

Elokuun alusta 2008 Joutsenlahtea tutkinnanjohtajana seurannut Pauli Kuusiranta oli aluksi – ainakin julkisuudessa – edeltäjänsä kanssa tutkintasuunnan suhteen samoilla linjoilla: vielä joulukuun alussa 2008, siis kaksi vuotta surman jälkeen ja nelisen kuukautta tutkinnanjohtajana toimittuaan, Kuusiranta pohdiskeli:

Jukka S. Lahti osallistui syyskesällä 2005 eli reilu vuosi ennen kuolemaansa yt-neuvotteluihin, joiden seurauksena irtisanottiin noin 170 työntekijää. Saattaa olla, että tästä jäi jollekin kaunaa uhria kohtaan, Kuusiranta miettii.

- Tutkimme koko ajan myös Lahden entisyyttä Turun seudulla. Hänellä oli harvinaisen laaja tuttavapiiri sekä runsaasti erilaisia kontakteja ja yhteistyötahoja ammattinsa puolelta, hän jatkaa. Ks. Linkki 17

Luvata Oy:n kannalta poliisitutkinnan jatkuminen yrityksen työntekijöiden piirissä oli vähintäänkin kiusallista ja tosiasiallisesti yhtiön toiminnalle haitallista. Työrauhan takaaminen näyttää olevan – ymmärrettävästi – Luvatalle tärkeää, ja siitä ollaan oltu valmiita maksamaankin: marraskuussa 2011 Luvata lupasi 20,000 dollarin palkkion tiedoista, jotka johtavat tuomioon sarjasta pommiuhkauksia Grenadan toimipisteessä Mississipin osavaltiossa USA:ssa. Sitä, mistä pommiuhkaukset johtuivat, ei kerrota – jotakin yhtiön toiminnan mahdollisesti synnyttämää paikallista skismaa sielläkin, joka tapauksessa. Ks. Linkki 18

Myös Ulvilan surman ratkaisevasta vihjeestä on Wikipediassa olleen tiedon mukaan luvattu palkkio – lupaajaa ei tosin ole julkistettu.

Joka tapauksessa henkilöstön kehittämispäällikkö Jukka Lahden murhan johdosta yhtiö ei ollut voinut aloittaa toimintansa Porissa niissä merkeissä kuin oli suunniteltu. Törmättiin käynnistämistä haittaavaan tekijään, jota yhtiön alkutaipaletta saatelleet bisnesenkelit konsultteineen eivät olleet laskelmissaan ottaneet huomioon. Lupaavien odotusten siivittämä kehittämistyö toimipisteessä oli vaarantunut kohta aloittamisen jälkeen. Esimerkiksi maineenhallinta osoittautui tilanteessa varmaankin hankalaksi, mikä nykyoppien mukaan saattoi merkitä yhtiölle isojakin menetyksiä.

Oli murhatutkinnan vaikutus yhtiön toimintaan sitten mikä hyvänsä, Luvata -yhtiön johto ei varmaankaan katsonut hyvällä toista vuotta jatkuneita tutkintatoimia ja epäilyjä, joilla oli epäilemättä vaikutuksensa työpaikan ilmapiiriin. Luvata Oy oli varmasti ollut kohtuullisen ajan yhteistyöhaluinen Lahden murhatapauksen selvittämiseksi, vaikka se olikin joutunut kärsimään henkikuntaan kohdistuneiden epäilyjen kylvämisestä. Katseltiinko kyräillen sellaisia nykyisiä sekä entisiä työntekijöitä, joilla oli ”silmät etäällä toisistaan” sekä ”huono iho”? Auerin antama tuntomerkit olivat sen verran epämääräisiä, että ne sopivat varmasti varsin moneen yhtiön entiseen ja nykyiseen työntekijään. Oliko jokainen yli 180 senttiä pitkä ja vatsakas mies potentiaalinen murhaaja?

Voi kuvitella, että kärsivällisyys yhtiössä on jossakin vaiheessa loppunut. Onko yhtiön johto voinut seurata tällaista toista vuotta jatkunutta tuotantoa häiritsevää toimintaa sivusta tekemättä mitään? Eikö toimitusjohtaja Jussi Helavirran suoranainen velvollisuus ollut puuttua asiaan? Hoitaa se tavalla tai toisella pois päiväjärjestyksestä? Eikö hän itse olisi joutunut johtokunnan ja ennen muuta omistajataho Nordic Capitalin (jolla on valta-asema yhtiön johtokunnassa) silmissä tukalaan asemaan, jos hän ei olisi puuttunut yhtiön toimintaa vaikeuttaviin ja sen mainetta vaarantaviin tekijöihin? Hänen vastuullaan olisi tilanteen ratkaiseminen.

Maine. Etiikka. Toimitusvarmuus. Asiakaslupausten pitäminen. Asiakkuuden kokonaisvaltainen hoitaminen: ”Partnership beyond metals”. Vaarantuivatko nämä kaikki sinnikkään ja lahjakkaaksi mainitun rikoskomisario Juha Joutsenlahden toimien seurauksena? Joutsenlahti sattui vielä olemaan poliisiylijohtaja Paateron lempilapsia, aikanaan kurssinsa parhaimmistoon kuulunut ja Porin huumetutkinnassa kunnostautunut poliisimies. Näyttikö lahjakkuus Luvata-yhtiön näkökulmasta nyt olevan väärässä käytössä? Oliko tutkintalinja tuottanut tulosta? Ja miksi ei? Eikö yhtiön näkökulmasta ollut korkea aika vaihtaa tutkintalinjaa, koska Joutsenlahti ei näyttänyt ”pääsevän eteenpäin”?

Miten tilanne oli hoidettava? Mitä oli tehtävissä? Oliko aika kääntyä taas konsulttien puoleen? Vai löytyivätkö lääkkeet omasta taskusta?

Olisiko ministeri Holmlund informoinut nimittämäänsä poliisiylijohtaja Mikko Paateroa Luvatan toimitusjohtaja Jussi Helavirran ja omistaja Nordic Capitalin huolista? Holmlundhan oli hoitanut kauppakamarin näkemysten mukaisesti asioita jo eduskunnassa, ja kauppakamarin puitteissa tämän voi otaksua tulleen perehdytetyksi yhtiön kaikkiin ongelmiin. Eikö tietyllä alueella toimivan yrityksen johtaja käänny nimenomaan ”oman senaattorinsa” puoleen yritystä koskevissa huolissa ja tiedustele tämän mahdollisuuksia vaikuttaa asioihin? Kun Helavirta on vielä otaksuttavasti sattunut tietämään, että Holmlundin erityisavustaja eduskunnassa oli poliisiylijohtajaksi siirtyvän Mikko Paateron poika.

Joku ”maan tavan” skeptiseksi tekemä huomioija voisi ilkeästi olettaa, että 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä pulaan joutunut toimitusjohtaja on saattanut luvata jonkinlaisia vastapalveluksia poliitikolle, nämähän tuntuivat aina tarvitsevan tukea ja – rahaa? Kun oli kunnallisvaalitkin edessä syksyllä 2008. Toki tämänkaltainen toiminta on modernin ja julkilausutun liike-etiikan vastaista, mutta – entä kun tulee tosipaikka eteen?



KUUSIRANTA JA SANTAOJA

Tutkinnanjohtajaksi vaihtui siis vuoden 2008 kesällä rikoskomisario Pauli Kuusiranta, ja hän toimi tehtävässä kunnes jäi eläkkeelle maaliskuussa 2010. Tämän jälkeen tutkinnan johtoon siirtyi rikoskomissario Erik Salonsaari. Käytännössä Lahden murhatutkintaa hoiti rikosylikonstaapeli Tapio Santaoja, joka jo syksyllä 2008 teetti hätäpuhelusta rekonstruktion, jonka avulla pyrittiin selvittämään "mitä olisi pitänyt kuulua", mikäli Tähtisentien tiloissa olisi ollut ulkopuolinen surmaaja.

Pauli Kuusiranta oli kunnostautunut vuoden 2004 kunnallisvaaleissa vuotamalla vaaleja edeltäneenä päivänä lehdistölle tiedon demariehdokkaan sittemmin perättömäksi osoittautuneesta lahjusepäilystä. Tämän epäilyn lääninpoliisi tuolloin vahvisti julkisuudelle - Länsi-Suomen läänin poliisiylijohtajana toimi tuolloin Mikko Paatero, joka puolestaan oli toiminut vuosina 1977- 80 kokoomuksen mandaatilla Noormarkun kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Kuusiranta itse on ollut kokoomuksen kunnallisvaaliehdokas, joten epäilystä ja sen julkistamisajankohdasta jäi joillekin tietty puoluepoliittisen taktikoinnin maku.

Joka tapauksessa vuodenvaihteessa 2009 ja Pauli Kuusirannan vaihduttua tutkinnanjohtoon huomio siirtyy Anneli Aueriin epäiltynä:

Alkoivat eritysoperaatiot Auerin syylliseksi osoittamiseksi – mm. peitepoliisioperaatio: Surmakin selvisi tämän jälkeen vain reilun vuoden lisätutkimuksilla, poliisin käyttäessä edistyksellisiä menetelmiä (peitetoimintaa, salakuuntelua, sekä jopa alkuperäisten todisteiden puolueetonta analyysiä). Anneli Auer pidätettiin miehensä tappamisesta. (Ville Hautakangas, Uusi Suomi 31.10.2010 .) Ks. Linkki 20

Myöhempi tutkinnanjohtaja Erik Salonsaari oli ollut mukana jutussa alusta lähtien, ja hän on todennut, että mahdollisuus Auerin syyllisyyteen otettiin heti huomioon – tämä on pantavissa muuten merkille jo Auerin ensimmäisissä kuulemisissa jotka tehtiin murhaa seuraavana päivänä sairaalassa. Kuusirannan johdolla käynnistyy siis uudelleen Auerin osuuden selvittäminen. Tapio Santaoja on kertonut todistuksessaan vuoden 2013 käräjäillä, että hän totesi syksyllä 2008 Kuusirannan kanssa käydyssä palaverissa muiden tutkintlinjojen ehtyneen, jolloin huomattiin, että Auerin osuus oli jäänyt lähes tyystin huomiotta.

Joutsenlahti siis ”kertoo, ettei ole koskaan ymmärtänyt, miksi Paatero ei halunnut tämänkaltaista juttua KRP:n tutkittavaksi.” Onko tehtävä tarjottu Kuusirannalle evästyksellä, että on syytä suunnata huomio Aueriin ja tämän toimiin – sekä samalla (ja ennen kaikkea) pois muista asiaan liittyvistä tahoista? Paaterohan määrittelee johtamistyylinsä: "Tykkään pitää langat käsissäni. Johtamistyyliini kuuluu tietää missään mennään" (HS: 30.03.2012). Mutta kenelläköhän viime kädessä on asiassa langat käsissään? Virkamiehillä (Paaterolla, Kuusirannalla, Valkamalla)? Talouselämällä (Nordic Capital, Luvata)? Vai poliitikoilla (Anne Holmlund, kokoomus)?

Langat ja johtolangat näyttävät johtavan virkamiehen eli Mikko Paateron käsiin, mutta sieltä yhteydet jatkuvat sinne, missä valvotaan talouselämän häiriöttömän toiminnan etuja. Viranomaistahon itsenäisen asiainhoidon kannalta maan asiat näyttävät siten olleen osittain heikoissa kantimissa, joita talouselämän edustajat ja poliitikot viime kädessä nykivät.

Mutta voidaan kysyä, voiko rikostutkinta edes teoriassa olla lain säätämällä tavalla puolueeton, jos

a) murhatun työpaikan toimitusjohtajalla on minkäänlainen suora tai epäsuora mahdollisuus vaikuttaa tutkimuslinjan tai tutkinnanjohtajan valintaan.

b) jos yhtiön toimitusjohtajalla on esimerkiksi yhteyksiä sisäministeriin, jolla on yhteyksiä poliisiylijohtajaan, joka valvoo tutkintaa suorittavaa tahoa.

b) jos esim. täysin hypoteettisessa tapauksessa oletetaan, että sisäministerin edustama puolue (tai ministeri itse) saisi tukea toimintaansa siltä yhtiöltä, missä murhattu on ollut työssä – onhan toki käynyt ilmi, että suuryhtiöt ovat tukeneet puolueiden vaalityötä.

c) jos tutkinnanjohtajan vaihtumiseen voi vaikuttaa murhatun paikkakunnalta kotoisin oleva sisäministeri, jolla on yhteyksiä sekä murhatun edustaman yhtiön toimitusjohtajaan että ylimpään poliisijohtoon.

d) jos tässä hypoteettisessa tapauksessa murhan motiivi on saattanut olla seurausta kyseisen yhtiön toimenpiteistä, ja yhtiön intressinä on suojella mainettaan ja varjella toiminnan käynnistymistä.

Nämä seikat käytännössä vinouttavat tutkimusta niin, että epäillyt eivät ole tasapuolisessa asemassa.

Holmlund pärjäilee lakivaliokunnan puheenjohtajana, Luvatan tiellä ei näy varjoja taantumista riippumatta, Nordic Capital porskuttaa – mutta Paatero paran käsissä on tämä onneton Auer-tutkinta, joka vyyhteytyy päivä päivältä yhä pahemmin.

Eikö poliisiylijohdolla ole keinoja mennä suoraan asiaan ja ratkaista se niin, että todelliset syylliset joutuisivat lopultakin lain eteen?



TUTKINNASTA

Sen jälkeen, kun Pauli Kuusiranta siirtyi Lahden murhatutkinnan johtoon, voidaan havaita että tutkinnassa tuotettu aineisto ”jalostuu”, virtaviivaistuu ja yksipuolistuu Auerin syyllisyyttä osoittavaan suuntaan. Tämä siitä huolimatta – tai juuri sen vuoksi – että aineistoa oli Paateron ohjeistuksesta toimitettu KRP:n analysoitavaksi, vaikka tutkinnanjohto pysyikin Porissa.

Tapio Santaoja laatii KRP:n äänitutkijan Tuija Niemen avustuksella Tähtisentien tiloissa 25.11.2008 rekonstruktion siitä, "mitä puhelussa olisi pitänyt kuulua", mikäli taustalla oltaisiin käyty surmaan johtanutta kamppailua. Valitettavasti Niemi ei hätäpuhelun satojen kuuntelukertojenkaan jälkeen osannut päätellä, mikä vaihetta kamppailusta puhelun aikana oli meneillään - päädyttiin rekonstruoimaan "pystypaini" lasinpalojen päällä. Taustan äänistä päätellen ja järkevästi ajatellen tämä vaihe kamppailusta oli hätäpuhelun alkaessa kuitenkin jo ohi. Tapauksen kohdalla laadittiin siis ensimmäinen virheellinen rekonstruktio, joka teetettiin Santaojan johdolla - myöhemmin näitä kertyi. Vuoden 2013 käräjillä tätä hätäpuhelurekonstrutiota ei kehdattu esittää - sitä "ei löytynyt".

Marraskuussa 2008 myös aloitettiin uudet kuulustelut, joissa uudelleen esimerkiksi Jukka Lahden sisaruksia.

Peitetoiminta aloitettiin 18.2.2009, siis melko nopeasti Kuusirannan tutkinnanjohtajapestin jälkeen – eli Kuusirannalla on täytynyt olla jo tuota ennen vakavat syyt epäillä Aueria, koska hän on saanut luvan peitetoimintaan sekä tilakuunteluun ja puhelinkuunteluun. Nämä operaatiot eivät kuitenkaan paljastaneet murhatutkinnan suhteen mitään olennaista. Peitetoiminta päättyi pöytäkirjan mukaan 4.12.2009.

Santaoja pyytää 3.8.2009 KRP:n äänitutkijalta uutta analyyysia hätäpuhelusta, samalla pyydetään vertailua yhdessä laadittuun rekonstruktioon. Pyydetään Niemen kantaa myös Santaojan tallenteella erottamaan Auerin nimiin pantuun huutoon `()uole´. KRP:n vastaus tulee 13.8. 2009, ja Auerin itsensä kuulustelut aloitetaan 27.8.2009, joissa rekonstruktio ja KRP:n uusi arvio hätäpuhelusta saavat merkittävän roolin.

Santaojan johdolla laadittiin rekonstruktiot takkahuoneen rikkoutuneen ikunan läpi kulkemisesta (Auerille ja tytölle todettiin syksny 2009 kuulusteluissa, että kulkeminen ei onnistunut, vaikka jokainen on myöhemmin voinut nähdä rekovideoilta, kuinka helposti se eri mittaisilta poliisimiehiltä sujui); Santaojan johdolla laadittiin reko kylpyhuoneen oven avautusmiskulmasta, mikä perustui virheelliseen tietoon ruumiin sijainnista (Auerille väitetiin kuulusteluissa, että ovea oli mahdoton avata tämän kertomalla tavalla oven vereentymättä); Santaoja on suorittanut Auerin kuulustelut syksyllä 2009 ja hän on ollut läsnä, kun Auer "tunnustuksen" jälkeen tapasi tyttärensä poliisiasemalla (tapaaminen videoitiin ja sitä on käytetty oikeudessa todisteena: äiti tunnustaa isän surman tyttärelleen - tosin tytöllä ei tästä surmasta näy olevan mitään tietoa, vaikka tämä olikin surman aikana paikalla ja "tunnustuksen" mukaan jopa surman aiheuttaneen riidan alkusyy). Santaoja hoiti pääasiallisesti myös asiaan liittyvien muiden henkilöiden kuulustelut sen jälkeen, kun Auer oli muuttunut uhrista epäillyksi.

Santaoja oli läsnä myös vuonna 2009 suoritetuissa tytön kuulemisissa, samoin pojan kuulemisessa. Auerin kuulusteluissa hän esittää, että sekä tyttö että poika olisivat kertoneet kuulleensa yöllä vanhempien riitelyä, mistä kumpikaan ei kuitenkaan ole vuoden 2009 litteroitujen kuulemisten mukaan kertonut.

Samoin Santaoja huolehti juttua tutkineiden poliisimiesten uudesta kuulustelusta syksyllä 2010 sekä myöhemminkin - näiden kuulustelujen tarkoitus oli osoittaa, että alkututkinta oli tehty heikosti, koska Aueria ei osattu riittävästi epäillä. Tilat olivat jääneet kunnolla tutkimatta, pakastinkaappiin oli todennäköisesti kätketty surma-ase sekä verisiä lavastusvälineitä, Jukka Lahden kenkä alkoi kummittelemaan... Oikeudessa 2013 Santaoja sälyttää aikaisemman tutkinnanjohtajan harteille sen, että Auer perui tunnustuksensa lokakuussa 2009 - Joutsenlahti oli kuuleman mukaan puhunut julkisuudelle Auerin syyttömyyden puolesta, mikä olisi kantautunut epäillyn korviin. Santaoja ei siis kaihda aikaisemman tutkinnanjohtajan alaisuudessa tehdyn työn täydellistä mustaamista.

Sairaalahenkilökuntaa haastatellaan uudestaan uhrista syytetyksi muuttuneen Auerin reaktioiden kartoittamiseksi - ja oudoiksi todetaan.

Tämän kaiken sekä Auerin kuulustelujen perusteella tutkinnanjohtaja rikosylikomissaario Pauli Kuusiranta allekirjoittaa sitten vangitsemisvaatimuksen 28.9.2009, jonka silloinen käräjätuomari Martti Juntikka (joka toimi myöhempien käräjien vuonna 2013 puheenjohtajana) allekirjoittaa.

Jukka Lahden murhajuttu oli muuttunut ”perhedynamiikan” tutkimiseksi, missä suhteessa ei jätetty kiveä kääntämättä: perhettä salakuunneltiin, siihen solutettiin poliisimies, lapsia kuultiin ja haastateltiin, videoitiin ja niin edelleen. Todistajina esiintyvien psykologien ja psykiatrien määrä kasvoi eksponentiaalisesti, mielentilatutkimuksia tehtiin...

Tämän vuoden 2009 alussa avatun tutkintalinjan tutkinnan laadun ja yksipuolisuuden valossa kritiikki aikaisempaa tutkintaa ja tutkinnanjohtoa kohtaan – jopa siinä määrin, että Juha Joutsenlahti on nyt syytteessä virkavelvollisuuden rikkomisesta – ei näytä järin oikeutetulta. Jos Kuusirannan ja Santaojan tutkintaa erehdytään pitämään jonkinlaisena menestyksekkään murhatutkinnan paradigmana, mennään pahasti pieleen. Kun tarkastellaan menettelyjen yksityiskohtia huomataan, että tutkinnassa ja sen keinoissa mennään yhä arveluttavampaan suuntaan. Tutkinnan laatu ei siis parantunut tutkinnanjohdon vaihtumisen myötä – asian voi sanoa olevan pikemminkin päinvastoin.

Näyttää, että poliisi yhdessä syyttäjän kanssa ja tämän aloitteesta on valmis käsittelemään todistusaineiston kaikkia elementtejä muuttujat muuttaen – mutatis mutandis – niin, että Auer voidaan osoittaa syylliseksi. Vuonna 2009 tähän näyttää kuluneen yhdeksisen kuukautta – jalkautettiin peitesepot, tehtiin rekot sekä uudet versiot, litteroinnit ja analyysit hälytyskeskustallenteesta. Mutta – kesti neljä ja puoli vuotta (2009 – kevät 2013), ennenkuin kehdattiin lopulta kajota tuohon levottomuutta herättäneeseen, murhapaikalta löytyneeseen dna:han ja ”ratkaista” sen arvoitus. Keksittiin, että dna ei ollutkaan ulkopuolisen tekijän vaan KRP:n poliisimiehen, joka oli kontaminoinut näytteen – saanut ilmeisesti tikun sormeen käsitellessään puuklapia? Sen ”löytäminen”, mistä klapin vieras dna oli peräisin, ajoittui/ajoitettiin joka tapauksessa samaan ajankohtaan, kun Auer tuomittiin Hovioikeudessa lapsiensa seksuaalisesta hyväksikäytöstä.

Miten tämä ei yllätä? Ja lisääkö tämä kansalaisen luottamusta poliisin eri yksiköiden toimintaan sen paremmin tässä jutussa kuin yleisemminkään? Todistusaineiston työstäminen ja tulkinta KRP:ssä Auerin murhasyytejutussa on ollut sen verran horjuvaa ja yksipuolista, että DNA-näytteen – joka on ollut yksi keskeisistä ulkopuoliseen tekijään viittaavista todisteista – väitetty kontaminaatio KRP:ssa on osoitettava oikeudessa yksilöidyin todistein sekä tuomalla esille virheen tehneen tutkijan henkilöllisyys.

Toisaalta klapin kontaminoituminen KRP:ssä olisi tietysti suurin syy siihen, että Juha Joutsenlahden tutkintalinjat eivät aikanaan tuottaneet tulosta. Epäillythän pyrittiin ”sulkemaan pois” DNA- näytteiden avulla, vaikka muita syitä epäillä olisi löytynytkin. Eli jos DNA ei natsannut, ruksi päälle ja eteenpäin listassa.... ja nyt käykin ilmi, että DNA:n perusteella ei voidakaan sulkea ketään pois, joten kaikki aikaisemmat epäillyt joutuvat ilmeisesti uuteen tarkasteluun. - Juttu taas ihan auki, niin kuin Auerin asianajaja Juha Manner jo ehti toteamaan ennen lähtöään kesälomalle.

Samalla tavalla on pyritty osoittamaan, että tytön todistus ulkopuolisesta on ”kontaminoitunut” silloin, kun Auer ja tyttö odottelivat poliisin tuloa surmapaikalle tai myöhemmän sairaalatapaamisen aikana. Pian varmaan osoitetaan, että myös hälytyskeskustallenne on kontaminoitunut: tutkijoilta on jäänyt mikrofoni päälle, kun tallennetta on konvertoitu uuteen tiedostomuotoon, jolloin sekä alkuperäinen että uusi tiedosto ovat sekoittuneet tutkijoiden ”kolistelujen” ja puheen muodostaman uuden ääniraidan kanssa?

Joka tapauksessa DNA-käänne ei ainakaan vähennä Lahden murhajutun tiimoilla tuntuvaa palaneen käryä. Näyttää syyttäjän sekä oikeuden päätösten valossa siltä, että Auer on lasten hyväksikäyttörikoksessa syyllisynyt erittäin harvinaislaatuiseen tekoon - ja tämän todistamisessa on käytetty menetelmää, jota ei olla arvioitu julkisessa tieteellisessä keskustelussa. Lisäksi hyväksikäytettyjen ja raiskattujen lasten immenkalvot ovat kasvaneet umpeen. Tämän lisäksi Auer on aikaisemmin syyllistynyt miehensä murhaan, joka on suoritettu aivan poikkeuksellisella tavalla käyttämällä hyväkseen Häke-puhelua varten lavastustarkoituksessa laadittua "etukäteisnauhoitusta" murhasta. Poikkeuksellinen nainen!

Vai piileekö jutun poikkeuksellisuus sittenkin jossakin muualla?

Ja Paatero lakimiehenä näyttää valvovan enemmän poliisin työn tulosta kuin sen toiminnan laatua – tulosta pitää syntyä hintaan mihin hyvänsä, rikosten ratkaisuprosentin tulee nousta, kuten Paatero on haastattelussa todennut:

Rikosten tutkinta-ajat lyhentyneet ja selvitysprosentit nousseet

Kolme vuotta avoinna ratkaisua odottanut Ulvilan surmajuttu on poliisiylijohtaja Mikko Paateron mielestä esimerkkitapaus siitä, miten pitkä rikostutkinta voi sitoa runsaasti poliisin voimavaroja. Silloin pienemmät ja vähemmän kiireisemmät rikostapaukset saavat välillä odottaa tutkijoitaan.

- Ulvilan jutun ratkaisu oli suuri helpotus kaikille. Se oli yksi esimerkki vakavan rikostapauksen herättämästä huomiosta, joten ratkaisulla on merkitystä poliisista saatuun kuvaan, Paatero huomauttaa. – Tutkinnan aikana sekin linja oli huomioitu yhtenä monista, että omainen olisi tehnyt surman, mutta sitä on vielä vaikea sanoa mikä oli se ratkaiseva tekijä, joka siirsi tutkinnan lopulta juuri sille tutkintalinjalle, Paatero kertoo.

Poliisiylijohtaja myöntää, että tapauksen tutkinta venyi, mutta ammattitaitoisten tutkijoiden yhteistyö tuotti onnistuneen lopputuloksen. – Ainahan siinä on mukana myös ripaus hyvää onnea, hän tietää. Ks. Linkki 21

Toisaalta poliisiylijohtajan lakimiestausta takaa ”yhteisen kielen” syyttäjäosapuolen kanssa: tämä ”langat käsissään pitävä” taho tuntee edellytykset, joilla syyte rakennetaan sekä keinot, joilla sitä ajetaan. Se sijaan lakimiestaustainen poliisiylijohtaja ei välttämättä tunne poliisin eri yksiköiden toiminnan edellyttämää integriteettiä yhtä syvällisesti. Integriteetti suomennetaan sanalla ”rehellisyys”, ”lahjomattomuus”, ”korruptoitumattomuus”, ja ainakin amerikkalaisissa poliisisarjoissa ja viihdeteollisuudessa tämä nähdään poliisin ammatti-identiteettiä määritelevänä kunniakysymyksenä.

Se, että poliisin ja syyttäjälaitoksen ylin johto antaa ilmeisesti ”täyden tukensa” (ja enemmänkin) kokoon kyhätyille teonkuvauksille ja argumenteille, osoittaa oikeaksi emeritusprofessori Jyrki Virolaisen kommentin:

Paatero sanoi heti virkaansa tullessaan, että hänen tärkein tehtävänsä on "poliisin puolustaminen.”

Tätä johtotähteä Paatero on sitten seurannut useimmissa tunnetuissa tapauksissa, joissa poliisia on epäilty lainvastaisesta menettelystä tai rikoksesta. – – Poliisilain mukaan poliisin tärkein tehtävä on kansalaisten turvallisuudesta huolehtiminen, ei poliisin puolustaminen. Ks. Linkki 22

Jos tärkeysjärjestys olisi (tai on) Paateron kuvaama, me eläisimme (tai elämme) poliisivaltiossa.

Ja Porin poliisista keväällä 2010 eläkkeelle jäänyt Pauli Kuusiranta on haastattelussa todennut, että kyseisessä poliisipiirissä yhtään henkirikostapausta ei ole jäänyt ratkaisematta. Kun katsoo menetelmiä, jolla Auerin juttu on pyritty ”ratkaisemaan”, pelottaa ajatella millä keinoilla aiemmat jutut on ”ratkaistu”.

Vai onko Jukka Lahden murhajuttu sittenkin vain poikkeustapaus? Ja millä tavalla?

Joka tapauksessa tutkinnan tuottaman aineiston tulkinta syyttäjän syytekohdissa yksipuolistuu, mikä kertoo oireellisesti pahenevasta taudinkuvasta: Auer on saatava syylliseksi hintaan mihin hyvänsä, tapaus on saatava päätökseen ja tuomio aikaiseksi. – Ja totta kai tämänkaltaisella toiminnalla tulee olla myös sekä motiivinsa että tilaisuutensa. Jos Tapio Santaoja olisi toiminut yksin – esimerkiksi suhteessaan KRP:hen – tilaisuuksia tuskin olisi avautunut, vaikka motiivi olisikin löytynyt kunnianhimosta ratkaista tapaus. Perinteisesti muuten toimintaa, jossa kunnianhimo tai palvelunhalu sivuuttaa totuudellisuuden ja ammatillisen intergriteetin vaatimukset, nimitetään sielun myymiseksi.

Vääristelyä harjoitettiin mm. Auerin 27.09.2009 tapahtunutta pidättämistä edeltäneissä kuulusteluissa, jossa kuulusteltavalle annettiin väärää tietoa useasta seikasta – ja väärän tiedon antaminen yhdistyneenä kuulustelujen pitkittämiseen tarkoittaa sitä, että tunnustus saattaa muuttua epäuskottavaksi. Auerille esimerkiksi esitettiin totuuden vastaisesti, että hänen lapsensa ovat kertoneet kuulleensa vanhempien riitelyä – tosiasiallisesti nämä olivat vain kertoneet yhtäpitävästi kuulleensa ikkunan rikkoutumisesta johtuvaa ”ukkosen jyrinää” (tytär) tai ”lasiääntä” (poika).

Lisäksi tytär vietiin kuulemiseen lainvastaisesti huoltajan – siis äidin – asiasta tietämättä. Kuulemisessa tätä painostettiin antamaan lausunto muun muassa siitä, että tämä olisi kuullut vanhempansa riitelevän eikä tilassa ollut ketään ulkopuolista. Nämä seikat esitettiin lapselle poliisin tietäminä varmoina tosiasioina, joten lapsen tulisi muuttaa todistustaan. Näin ei tapahtunut.



"TUNNUSTUS"

Auerin kuulusteluissa tekemä ”tunnustus” lähtee liikkeelle 23.09.2009: tuolloin Tapio Santaoja esitti Auerille keskusrikospoliisin äänitutkija Tuija Niemen (ent. Niemi – Laitinen) väitteen, että tallenteella ei kuulu ulkopuolisen aiheuttamaa ääntä, ei lasin päällä kävelyä, ei ikkunasta poistumista, ei kamppailun ääniä – sen sijaan kuuluu uhrin tuskasta johtuvaa valitusta sekä Auerin lausumana sana `(u)ole´, jonka kuulustelijan mukaan myös tämän tyttären on täytynyt kuulla. Kuulustelu on neljäs lyhyen ajan sisällä (19–20–21–23.09.2009) sen jälkeen kun Auer on julistettu tutkintavankeuteen syyskuussa 2009.

KRP:n Turun toimipisteen henkilöstöön kuuluva kuulustelija esittää myös, että 25.08.2009 tehdyn rekonstruktion mukaan lasinsirujen päällä tapahtuneen kamppailun ääniä olisi tullut kuulua, mikäli tilassa olisi ollut ulkopuolinen. Nämä rekonstruktiot on tehty ennen Auerin tutkintavankeutta, siis kesän lopulla ja alkusyksystä 2009, ja suunnitelmat niihin kevään 2009 aikana.

Rekonstruktiossa kuitenkin oletetaan, että uhrin ja murhaajan välistä ”pystypainia” oltaisiin käyty vielä hätäkeskuspuhelun aikana, mitä ei välttämättä ollut enää tapahtunut. Ennen puhelua Auer oli kertomansa mukaan juossut ensin ulko-ovelle ja kehottanut lapsia poistumaan – tähän on mennyt aikaa. Ja Lahtea oltiin ilmeisesti haavoitettu vakavasti jo kamppailun alkuvaiheessa, hätäpuhelun aikana hän oli todennäköisesti vuoteella murhaaja kimpussaan. Tähän viittaavat lattiakamppailun äänien puuttumisen lisäksi sängyn siirtymisäänet parissa kohdassa hätäpuhelua – jos Lahti oli paikalla yksin, mistä siirtymisäänet? Lahti tuskin oli sellaisessa kunnossa, että hän olisi voinut siirtää raskasta parisänkyä – KRP:n äänitutkijan mukaanhan tallenteen taustalla kuuluu vain ”valitusääniä” sekä ”laahaavia ääniä” (mikä tarkoittaa suomeksi sanottuna huonekalun siirtymisestä johtuvia ääniä).

Auerin kuulustelut ajankohtana 27.08. sekä 19.09 – 20.11. pohjautuvat siten Porin poliisin tekemiin virheellisiin rekonstruktioihin, KRP:n hätäkeskuspuhelusta tekemiin virheellisiin tulkintoihin sekä KRP:n kuulustelijan lasten kuulemisista antamiin virheellisiin tietoihin.

Lisäksi kuulusteltavan annetaan ymmärtää, että avustajan läsnäolo ja oikeuksista kiinni pitäminen ei ole erityisen tärkeää:

Kysymys: Onko teillä kysyttävää oikeuksienne osalta?
Vastaus: Ei ole. (27.08.2009)

Kysyttäessä vastaan, etten tarvitse tähän kuulusteluun todistajaa enkä avustajaa. (19.09.2009)

Asianajaja Juha Manner tuli mukaan vasta kuulustelujen viidentenä päivänä, mihin asti kuulusteluja on hoidettu näennäisen yhteistyön hengessä:

Auer: Olen valmis kaikin keinoin auttamaan poliisia, jotta tämä juttu saadaan selväksi. (23.09.2009)

"Tunnustuksen” alkupäivänä – so. 23.09.2009 – Auer on ollut yhteydessä asianajajaan, mutta tämän paikallaoloa kuulusteluissa ei pidetty tärkeänä. Seuraavana päivänä Manner on paikalla, mutta jälleen seuraavaan kuulusteluun 26.09.2009 Manner oli estynyt tulemasta.

Näin ollen Auerin tapauksessa on selvästi käytetty kuulustelumenetelmiä, jotka saattavat johtaa ”vääriin tunnustuksiin”.

”Sisäistetyssä väärässä tunnustuksessa” kuulusteltava alkaa itsekin uskoa suorittaneensa rikoksen perustuen siihen, mitä kuulustelija hänelle kertoo, vaikka tällä ei olisikaan omakohtaisia muistoja tapahtumista. Näin saattaa tapahtua nuorien epäiltyjen kohdalla, mutta myös sellaisten epäiltyjen kohdalla, jotka ovat väsyneitä ja kuulustelujen johdosta pyörällä päästään. Lisäksi nämä henkilöt ovat usein alttiita suggestiolle, ja näille uskotellaan, että tunnustaminen tapahtuu heidän omaksi parhaakseen: se alentaa rangaistusta ja keventää omaatuntoa sekä saa lisäksi kuulustelijan epäiltyyn kohdistaman painostuksen hellittämään.

Kun tähän lisätään sen vaikutelman antaminen, että kuulusteltavalla ei ole muuta mahdollisuutta selvitä kuulustelutilanteesta kuin tunnustaminen ja tämä yhdistetään väärän tiedon syöttämiseen, nähdään, että Auerin kuulustelut täyttävät kaikki sellaisten kuulustelujen tunnusmerkit, jotka johtavat vääriin tunnustuksiin.

Mikko Paatero, joka ”piti ohjaksia käsissään” myös KRP:n tutkimusten osalta, epäilemättä tietää, että poliisin toimia kuulusteltavaa kohtaan on hyvistä syistä tiukasti säädelty:

Kuulusteltavan kohtelu

Kuulusteltavaa on kohdeltava rauhallisesti ja asiallisesti. Tunnustuksen tai määrättyyn suuntaan johtavan lausuman saamiseksi kuulusteltavalta ei saa käyttää tietoisesti vääriä ilmoituksia, lupauksia tai uskotteluja erityisistä eduista, uuvuttamista, uhkausta, pakkoa taikka muita kuulusteltavan ratkaisuvapauteen, tahdonvoimaan, muistiin tai arvostelukykyyn vaikuttavia sopimattomia keinoja tai menettelytapoja. (Kurs. Zem.) Ks. Linkki 23

Näitä kuulustelusääntöjä on monin osin rikottu Aueria kuulusteltaessa. Esimerkiksi psyykenlääkkeillä ja unilääkkeillä on yksilöllisiä ja ennalta-arvaamattomia vaikutuksia henkiseen suorituskykyyn.

Millaisia ”tunnustuksia” sitten tämänkaltaisille kuulustelumenetelmillä saadaan aikaiseksi? Näytteeksi ote Auerin kuulusteluista:

”Olen miettinyt tätä asiaa ja ajatellut, että on ollut mahdollista, että Jukka on jostain syystä mennyt ulos ja joko minusta johtuen tai jostain muusta syystä hän ei ole päässyt sisälle ja on sen vuoksi rikkonut ikkunan ja tullut siitä sisälle. Tässä tilanteessa olen ehkä kuvitellut Jukan joksikin muuksi ja olen tavallaan kuvitellut puolustavani Jukkaa ja tässä tilanteessa olen saanut itse veitseniskun rintaani. Jukka on saattanut tässä tilanteessa, kun on tullut sisälle, loukata itseään rikkoutuneeseen ikkunaan.” (Kuulustelu 08.10.2009 – kurs. Zem.)

Ystävällisten kuulustelijasetien kanssa tuotettiin siis kertomus, jossa kremppajalkainen uhri kömpii rikkomansa ikkunan kautta talonsa ulkoterassilta takkahuoneeseen eikä esimerkiksi ikkunan rikkomisen jälkeen käännä tutussa ovessa olevaa tuttua kahvaa avatakseen sen. Kuulustelija ei pysähdy hetkeksikään ihmettelemään asiaa, vaikka ikkunasta sisääntulemisesta ja poistumisesta olikin tehty rekonstruktio.

Eikä kuulustelija sen paremmin ainakaan ääneen ihmettele miten Auer on erehtynyt luulemaan 160 senttistä hintelää ja varsin persoonallisen oloista aviomiestään Jukkaa (jonka tuntenut yli 10vuotta) ”joksikin muuksi” – hän on ilmeisesti kuvitellut tämän olevan yli 180 senttinen, vatsakas ja huonoihoinen ja ilmeetön huppumies? Kuulustelija on tyytyväinen tähän ”luulemiseen”, eikä tartu asiaan vaan etenee kysymään tauosta, jonka poika oli kertonut kuulleensa lasin rikkomisessa.

Kuulustelija ei siis puutu siihen, että kyseessä on selvästi sepitetty tarina, jonka tarkoitus on muuttaa harkittu murha itsepuolustustarkoituksessa tehdyksi tapoksi. Tai sitten kyseessä on kuulusteltavan keino selvitä painostavasta kuulustelutilanteesta puhumalla puuta heinää. Uskon jälkimmäiseen.

KRP:n kuulustelija ovat siis käyttäneet menetelmiä, joilla voidaan saada väärä tunnustus. Nähtävästi tämä on tapahtunut aivan tietoisesti – antamalla vääriä tietoja (Häke-tallenteella muka ei ulkopuolisen ääniä, tytär kertonut riitelystä) ja käyttämällä kyseenalaisia kuulustelumenetelmiä (avustajan merkityksen vähättely, ”yhteistyön” korostaminen, pitkittyneet ja päivittäin toisiaan seuraavat kuulustelut). Tämä keinojen yhdistelmä ei liene sattuma.

Eli ei olla haluttu selvittää, mitä todella tapahtui, vaan ”tehdä” syyllinen.

Ja kun syyllinen kerran on ”tuotettu” ja fabrikoitu samalla tavalla kuin todisteet, painostusta harjoitetaan kaikkia osapuolia kohtaan niin kauan, että nämä mukautuvat muuttamaan todistuksensa syyllisyyttä osoittavaan suuntaan. Todistusten arvoa nakerretaan kyseenalaistamalla todistajien arvostelukyky – nämä halutaan saada muuttamaan alkuperäinen todistuksensa kuvaan sopivaksi, vaikka edessä olisi pitkä ja vaikea tie, jossa esimerkiksi lapsitodistajan vastustus murretaan vuosikausia kestävissä prosesseissa.

Nähtävästi KRP ja sen tutkimusyksiköt voidaan saada tuottamaan sellaisia todisteita kuin tilataan – vai pitääkö tämä paikkansa vain silloin, kun tilaajana on kyllin arvovaltainen taho? Keskusrikospoliisin pitkäaikainen päällikkö (vuodesta 1987 alkaen) on Rauno Nikolai Ranta (s. 1945), joka on jäämässä eläkkeelle syksyllä 2013. Hän on siis Mikko Paateron (s. 1952) ikätoveri ja koulutukseltaan Paateron tavoin oikeustieteen kandidaatti. Vaikuttaa siltä, että Paateron viesti KRP:lle ollut se, että Auerille on saatava langettava tuomio – julkilausumaton vaihtoehto on, että koko poliisiorganisaatio ylintä johtoa myöten paljastuu integriteettinsä menettäneeksi ja korruptoituneeksi.

Kaikki Auerin syyllisyyden suuntaan osoittavat tekijät ovat varsin hataralla pohjalla. Viime kädessä ”todisteet” perustuvat vain asiantuntijoiden auktoriteettiasemaan – julkisuuden ja tuomareiden on vain uskottava mitä asiantuntijat sanovat, koska a) muut eivät pääse käsiksi todistusaineistoon, koska tämä ei ole julkista tai b) muita kuin syyttäjän asiantuntijoiden tekemiä tulkintoja ei noteerata oikeusistuimissa. Ja KRP:n tutkijat ovat maassa – oletettavasti – puolueeton ja ylin auktoriteetti.

Tutkinnanjohdon vaihtumisen jälkeen, kun tutkinnanjohtoon astuu Pauli Kuusiranta, alkaa siis Mikko Paateron valtuuttamana vuodenvaihteen 2009 jälkeen pitkällinen työ, jossa epäiltynä pidetään ennekaikkea uhrin vaimoa ja osallisena mahdollisesti myös tämän tytärtä. KRP:n myötävaikutuksella tehdyt tutkinnat, kuulustelut ja rekonstruktiot eivät täytä tämän jälkeen niitä standardeja, joita pätevälle rikostutkinnalle asetetaan.

Katsotaan esimerkiksi KRP:n Äänitutkija Tuija Niemen suorittamaa hätäkeskuspuhelun litterointia hieman tarkemmin – hätäpuheluhan on sitä aineistoa, joka Auerin kuulustelujen ohella on ollut yleisön saatavilla Hovioikeuden vapauttavan päätöksen jälkeen.



HÄTÄKESKUSPUHELU

Vääristely ja vinouttaminen tulee selkeästi ilmi paitsi kuulusteluissa myös näitä edeltäneessä hälytyskeskustallenteen käsittelyssä. KRP:n tutkija Tuija Niemi on ollut monta mieltä tallenteen sisällöistä – hänen kuulemansa on muuttunut aina tarpeen mukaan.

Jotkut ovat esittäneet että hän on vain palvellut toimeksiantajaansa: jos hänelle on sanottu että tallenteelta tulee löytää merkkejä ulkopuolisesta, hän on tällaisia merkkejä kuullut. Jos taas toimeksianto on edellyttänyt, että paikalla ei ollut ulkopuolisia, tallenteen ”sivuäänet” voidaan sivuuttaa ”taustahälynä”, jonka aiheuttajasta on mahdoton saada selkoa (koska erikoiskoulutettu ja eritysvälineillä varustettu tutkijakaan ei saa niistä selkoa).

Keskeisessä asemassa Tuija Niemen arvioiden muuttumisessa on ollut – hänen oman kertomansa mukaan – rekonstruktio kamppailusta, jonka olisi tullut kuulua hätäkeskuspuhelun taustalla:

Niemi-Laitinen piti hätäpuhelunauhoitusta hyvin outona alusta alkaen, mutta outouden syy hahmottui vasta sen jälkeen, kun poliisi lavasti murhan uudelleen ja nauhoitti tilanteesta hätäpuhelun.

– Ratkaisevaa oli lopulta se, mitä aidon tilanteen taustalta pitäisi kuulua, mutta mitä siellä ei ole: ulkopuolisen tekijän puhetta, liikkumista tai kamppailua, Niemi·Laitinen kuvailee.

Johtopäätös oli, ettei asunnossa ollut ulkopuolista murhaajaa, ja että perheenäiti viimeisteli miehensä surman lapsen ollessa puhelimessa. (Johanna Värjä: Etelä-Saimaa, 12.10.2009.)

Tämä kannanotto siis julkaistaan vaiheessa, jossa Auer on vastikään pidätetty ja häntä kuulustellaan.

Rekonstruktiossa oletettiin siis kuitenkin, että tuona ajankohtana käytiin edelleen ”pystypainia” lasisirujen peittämällä lattialla. Reko on kuitenkin virheellinen siltä osin, että Häke-puhelun aikana kamppailua käytiin todennäköisesti jo vuoteella, jossa tekijä oli uhrin päällä ja tämä oli jo saanut kuolettavia vammoja. Tästä ei synny samankaltaisia kamppailun ääniä kuin silloin, kun otetaan yhteen lattialla ja lasin päällä.

Äänitutkijan huomioiden perustella kuitenkin niin käräjäoikeus kuin myöhemmin hovioikeuskin katsoivat, että häke-tallenne pikemminkin puoltaa syytettä kuin vastaajan syyttömyyttä:

Auerin syyllisyyteen viittaavat keskusrikospoliisin hätäpuhelutallenteesta antama lausunto ja todistaja Niemi-Laitisen kertomus siitä, ettei tallenteella kuulu ääniä ulkopuolisesta tekijästä. (Käräjäoikeuden päätös, 22.6.2010.)

Se, että hätäkeskuspuhelutallenteelta ei kuulu ulkopuolisen tekijän puhetta taikka selviä kamppailun, lasin päällä kävelyn tai terassin oven ikkuna-aukosta poistumisen ääniä, kuten ZD:n mukaan rekonstruktiotallenteilta kuuluu, viittaa siihen, että ulkopuolista tekijää ei ole ollut.

Koska Jukka Lahden kuolemaan johtanut isku on annettu sinä aikana, kun Anneli Auer ei ole ollut puhelimessa, hovioikeus katsoo, että hätäkeskuspuhelutallenteelta ilmenevät seikat kokonaisuutena puhuvat pikemminkin syytteen puolesta kuin sitä vastaan. (Hovioikeuden päätös 1.7.2011.)

Tuija Niemen litteraatio vaikuttaa kuitenkin tarkoitushakuisesti vinoutuneelta ja puutteelliselta. Ei olekaan varmaa, missä määrin tämä litteraatio on KRP:n tutkijan Tuija Niemen ja missä määrin syyttäjän litteraatio. Totta kai syytteen valmisteleminen ja rikostutkinta kulkevat käsi kädessä, mutta eikö toisaalta tutkinnalla pitäisi olla siinä määrin itsenäinen ja puolueeton asema, että keskusrikospoliisin tutkijan allekirjoittama lausunto olisi käytettävissä senkin jälkeen, kun syytteet tiettyä vastaajaa ovat mahdollisesti kaatuneet ja tutkinta suuntautuu uusille urille? Toinen vaihtoehto näin käydessä olisi tutkijan eroaminen.

Kuinka monta piruettia asiantuntija voi tehdä todistusaineiston suhteen, että hän ei menetä uskottavuuttaan todistajana? Ilmeisesti miten monta hyvänsä. Jos esimerkiksi Tuija Niemeltä voidaan vielä onkia tukea minkälaiselle tahansa tulkinnalle etukäteistallenteista, eikö tämä syö tutkijan ja todistajan uskottavuutta? Mikä sitten, jos ei tämä?

Vai tekevätkö poliisi ja mahdollinen uusi tutkinnanjohtaja jälleen uuden version Häke-litteraatiosta ja hylkäävät aikaisemmat tulokset, mikäli Aueria ei tuomita uudessa käräjäoikeudenkäynnissä, hovissa eikä korkeimmassa oikeudessa? Korjaavat näitä ja täydentävät näitä? Äänitutkija on nyt vahvistanut syyttäjän kannan, että ”tallenteelta ei kuulu mitään ulkopuoliseen henkilöön viittaavia ääniä, mikä todentaa sitä, ettei asunnossa ole ollut ulkopuolista tekijää.” (Muutoksenhaku KKO:teen, s. 1482.) Lienee mahdotonta, että kyseinen äänitutkija voisi tämän jälkeen enää palata tutkimaan tallenteella mahdollisesti kuuluvia ulkopuolisen ääniä.

Tuija Niemen litteraatiossa on esimerkiksi ”aukkopaikkoja” – monia sekunteja kestäviä jaksoja, joihin ei ole noteerattu minkään osapuolen ääntä, vaikka tallenteella kyseisissä kohdissa ääniä kuuluukin. Yksi kohta on esimerkiksi litteraatio tallenteen toisen minuutin alkukohdasta, jossa Auer on puhelimessa Häke-päivystäjän siirryttyä linjoilta hälyttämään poliisipartiota osoitteeseen:

1:01 Uhri: Aargh (erittäin voimakas karjaisu).
Epäilty: (Hengittää raskaasti puhelimeen.)
1:06 Uhri: (Sanoo joko "aihh" tai "häivy") (käheä rääkäisy) (laahaava ääni). Aahh, auuh (voimakkaita valitushuutoja).
1:12 Epäilty: O - Onks joku tulossa jo?

Ajassa 1:06 – 1:12 on siis pitkä ajanjakso, jolloin litteraation mukaan ei näytä tapahtuvan mitään: kuuluu vain uhrin valitusta (ja "laahaava ääni"). Kuitenkin tuohon ajanjaksoon sijoittuu yksi selkeimmistä kohdista, joissa on kuultavissa ulkopuolisen tekijän läsnäolo sekä osapuolten välinen kamppailu:

1:08,30 – 1:09,80 Uhri. “Elä lyö."(+huonekalun siirtyminen) + kops.
1:09,80 Tuntematon miesääni: “Sää alotit”.
1:11.00 Isku (kops).
1:11,25 “Jaaa(1:11,80 Isku `Klops´)auuuhh.”
1:12 Epäilty: O - Onks joku tulossa jo? (Litteraatio Zem.)

Eli kyseisessä kohdassa Auer on puhelimessa, ja taustalta kuuluu kamppailun ääni niin, että erotettavissa on myös kamppailuun liittyviä sanoja. Ja nämä sanat ovat ainakin yhtä selkeitä kuin myöhempi, ”surmatahtoa” osoittavaksi todettu ilmaisu `(u)ole´. Mutta ehkä on johdonmukaista, että jos äänitutkija ei ole kuullut itsenäisesti ilmaisua `(u)ole´, hän ei ole kuullut myöskään Auerin syyttömyyttä ilmentäviä kamppailuääniä?

On myös oireellista, että kyseisessä tallenteella selvästi kuuluva huonekalun siirtymisen ääni muuttuu Niemi-Laitisen litteroinnissa ”laahaavaksi ääneksi” – mikä voi olla ihan mitä hyvänsä sellaisen mielikuvissa, joka ei tallennetta ole kuullut. Litteraation ”laahaava ääni” selitys löytyy jälleen johdonmukaisuudesta sen suhteen, että talossa ei ollut ketään ulkopuolista: jos esitetään, että tallenteella kuuluu vain uhrin avuttoman valituksen ääni, painavan huonekalun siirty/äminen on tämän kanssa ristiriidassa. Joten siis – ”laahaava ääni”.

Syyttäjä on tietysti johdonmukainen – jos hän haluaa Auerin tuomita, hänen täytyy eliminoida todistusaineistosta syyttömyyteen viittaavat kohdat. Mutta onko KRP:n rikosteknisessä tutkinnassa työskentelevän tehtävä vinouttaa todistusaineistoa syyllisyyden osoittavaan suuntaan ja allekirjoittaa syyttäjän kulloisenkin tahdon mukainen dokumentti (litteraatio), minkä jälkeen sitä käytetään ”korkeimman asiantuntijatahon” käsityksenä oikeudessa?

Todisteina suurin näyttöarvo on edellä kerrotuin tavoin todistaja Niemi-Laitisen kertomuksella ja hätäkeskuspuhelulla sekä niistä tehdyllä johtopäätöksellä, että puhelun aikana asunnossa ei ole ollut ketään ulkopuolista. (Käräjäoikeuden päätös, s. 46.)

Tarkoitushakuiselta vaikuttava huomiotta jättäminen toistuu ajassa 2:27, missä tytön puheen alla kuuluu voimakas iskun ääni ja karjaisu:

2:27 Uhri: (Se jäi).
Lapsi: Nii tulkaa äkkii, mun iskä voi huonosti, jooko. (Uhrin valituksia)

Kohta on litteroitavissa paremminkin:

2:27 Tuntematon: (Se jäi).
Lapsi: Nii tulkaa äkkii, mun iskä (Rauuuh + voimakas isku) voi huonosti, jooko.

Onko iskun ääni ja karjaisu korvattu ilmaisulla ”Uhrin valituksia”? Uhrin valitusta ei kohdassa kuulu, vain isku, jonka tulkitsen surmaniskuksi, mitä seuraa pian poistumisaskelien ääniä.

Samoin on virheellistä tulkita aikaisempi ”aja” (niemen litteraatiossa 2:25) tuntemattoman lausumaksi ja vähän myöhempi ”se jäi” (Niemen litteraatiossa 2:27) uhrin lausumaksi. Kyseessä on sama ulkopuolisen ääni, minkä kuulon ohella myös graafinen analyysi voinee osoittaa. Ja esimerkiksi Murha-info -sivustolle kirjoittava nimimerkki Tara (joka muuten ei kaihda Auerin syyllistämistä) on pitänyt ilmaisuja ”aja” ja ”se jäi” niin yhdenkaltaisina, että on jopa epäillyt kyseessä olevan saman ilmaisun - mikä ilmeisesti todistaisi murhan "nauhoitusteorian" puolesta:

se jäi kuuluu kahden sekunnin sisällä kaksi kertaa peräkkäin.
02:26,34 kuuluu: se jäi - eka kerta
02:27,69 kuuluu: se jäi -toka kerta, onko identtinen ensimmäisen se jäin kanssa? En pysty sanomaan.
Erikoiselta kuulostaa. (Murha-info, Pe Marras 23, 2012 3:48 pm.)

Miksi Niemen tulkinta on mikä on? Onko ilmaisu ”se jäi” liian paljastava ”tuntemattoman” lausumaksi – tämähän kertoo, että joku on lähtenyt jostakin ja jotakin on jäänyt.

Omalla kohdallani tämä havainto litteroinnista on ”viimeinen pisara”, joka lukuisten muiden havaintojen ohella varmistaa sen, että Häke-tallenteen tulkintaa on syyttäjän ja KRP:n tutkijan toimesta tahallisesti vinoutettu niin, että Auer on saatu sen valossa näyttämään syylliseltä sekä Käräjäoikeuden että Hovioikeuden silmissä. Tämänkaltainen todisteen vääristely KRP:ssä ei ole mahdollista muuten kuin yhteistyössä korkeimpien poliisiviranomaisten kanssa ja näiden aloitteesta/suostumuksesta.

Vääristelyä on myös Jukka Lahden sanoiksi litteroiduissa kohdissa – ja kaikki nämä, totta kai, johdonmukaisesti Auerin syyllisyyttä vahvistavien merkitysten suuntaan.

Jos Lahti sanoo ”Lähe Annu auttaa”, tämä on litteroitu ”Vähä voit auttaakii”. Tämä syyllistää Aueria: verbin loppuun litteroitu fokuspartikkeli `kin´ ilmaisee ”kontrastiivista fokusta” (sen sijaan että X teki A, niin tässä tapauksessa Y teki-kin B). Eli: ”olet telonut minua, mutta voit auttaakin”. Jos Auer tämän pyynnön kuultuaan ei auttanut henkihieverissä olevaa uhria, hän syyllistyi murhaan. Niemen litterointi ei kuitenkaan sovi tallenteella kuuluvaan ”ilmaisun” lauserytmiin eikä tavumäärään – sen paremmin Niemen litteraatio ei sovi vokaalien osalta. Ja päätteen `kin´ kohdalla kuuluu vain vaimea kolahdus. Joten vaikuttaa, että semanttisesti syyllistävä lause onkin ”sävelletty” syyttäjän tarpeita vastaavaksi. - Ja jälleen pidän kuolevan miehen sanojen vääristelyä tämän häpäisemisenä, josta litteroija on allekirjoituksensa myötä vastuussa.

Jos Lahti sanoo takkahuonetta lähestyvälle Auerille ”Lähe auttaa”, siitä tulee Niemen litteraatiossa ”Tule auttaa”, ikään kuin väkivallan uhri pyytäisi toista uhria paikalle telottavaksi. Sen sijaan Lahti pyytää hakemaan ulkopuolista apua. Sen, että Niemen litteraatio on tässä kohdassa erheellinen, on Murhainfon nimimerkki Alpo Holisti vahvistanut (Häke-nauha, ketju 3. Su Tammi 27, 2013 10:56 pm.)

Selkeää vääristelyä on myös ajassa 1:46 sanotun lauseen litteroinnissa:

1:46 Tuntematon: (Mite mä pääse linjoi) (Tämä repliikki ei kuulosta naisen eikä lapsen sanomalta, kuuluuko Häkestä?)

Useimmat tallenteen kuulleet ovat tunnistaneet lausujan olevan Auer. Miksi äänitutkija ja syyttäjä sitten kiistävät tämän – ”ei kuulosta naisen eikä lapsen sanomalta”?

Selitykseksi löytyy vain se, että jos Auer olisi tekijä ja hän olisi menossa viimeistelemään veritekoaan, hän ei todennäköisesti pitäisi huolta ulospäin kuuluvuuden takaavan linjan toimivuudesta tai aukaisemisesta. Tämä ei sovellu psykologiseen profiiliin tai käyttättymisprofiiliin. Joten pannaan siis selkeästi Auerin äänellä lausuttu lause Hätäkeskuksesta kuuluvaksi (”kuuluuko Häkestä?”), vaikka linja on ilmeisesti tuntunut katkeavan (täysi hiljaisuus ajassa 1:34 – 1:36). Juuri käsitys, että yhteys hätäkeskukseen on mennyt poikki, on saanut Auerin siirtymään puhelimesta ja ottamaan selvää tilanteesta, samalla kun hän on yrittänyt luoda uuden yhteyden hätäkeskukseen tai poliisiin.

Toisin kuin monet muista seikoista, jotka on mainittu syyttäjän valituslupakirjelmässä ja käräjäoikeuden uuteen kierrokseen valmistelevassa kirjelmässä, edellä esitetyt seikat ovat helposti jokaisen Häke-tallennetta kuulevan todettavissa. Tosin kyseinen tallenne ei nyt ole vapaasti kuunneltavissa, mutta todistusaineistona se tulee sitä ennemmin tai myöhemmin jälleen olemaan.

Tällöin viimeistään käy ilmi, että esimerkiksi 9-vuotiaan tytön hiostaminen ja kertomuksen kyseenalaistaminen useissa kuulemisissa perustuu suurelta osin KRP:n tutkijan Tuija Niemen hätäpuhelusta tekemään virheelliseen tulkintaan ”tallenteelta ei kuulu mitään ulkopuoliseen henkilöön viittaavia ääniä, mikä todentaa sitä, ettei asunnossa ole ollut ulkopuolista tekijää” - ja tämä tulkinta puolestaan perustuu virheellisen rekonstruktioon (jonka mukaan hätäpuhelun aikana käytiin pystypainia lasinsirujen päällä). Tyttö yritettiin - turhaan - saada luopumaan kertomuksestaan, jonka mukaan hän näki ulkopuolisen poistuvan ikkunasta, nimenomaan väitteellä "et jos tommonen kauhee teko ja ja tappelu on niin niin kyl siel niiko se se ääni nyt puuttuu mitä me haluttais et et se ei vaan nyt kuulu ja kaikki on nauhalla ja se on se on vähän ihmetyttää meitä" , mistä edetään hetikohta väitteeseen "nyt et me tiedetään varmuudella et se ei ole ollu ketän ketään muuta siel asunnossa se on ihan se on totta siel ei ole ollu ketään muuta" (kuuleminen 3.11.2009).

Kaikki kiertyy siis viime kädessä hätäkeskuspuheluun ja sen tulkintaan todistuskappaleena.

Niin, miksi tämä tahalliselta vaikuttava vinouttaminen, syyttäjän ja KRP:n tutkijoiden taholta todisteiden tulkinnassa – vinouttaminen, jossa todisteita näytetään vääristelevän systemaattisesti? Ei vinouttamista tehdä ilman syytä, taka-ajatusta tai motiivia eikä myöskään ilman mahdollisuutta siihen. Vinouttamisen motiivi voi olla jutun saaminen päätöksen ja sulan saaminen hattuun – mutta onko siinä kaikki? Ja avaavatko nämä vielä mahdollisuuden vinouttamiseen?


Ehkä on tarkoitus saada hinnalla millä hyvänsä Ulvilan surmatutkinta päätökseen niin, että tutkinta ei enää aiheuta haittaa yhteisölle ja tietyn yhtiön taloudelliselle toiminnalle ja maineelle. Mutta tullaan kuitenkin klassiseen kaavaan, jossa ei löydetä todellista syyllistä vaan syntipukki – perhepiiristä. Yhtiön maineesta voidaan lopultakin puhdistaa myös murhan motiivin osalta yhtiön henkilöstövalmentajana toimineen Jukka Lahden murhan synnyttämä tahra. Miljoonayhtiö Luvatan – puhumattakaan sen omistajatahon, miljardiyhtiö Nordic Capiltalin – toimilla ei ole ollut asian kanssa mitään tekemistä.

Mutta Jukka Lahden murha on osa Luvatan historiaa hyväksyi yhtiö sen tai ei. Muistetaanko yhtiössä murhattua? Vietetäänkö hiljaista hetkeä kunnioittaen tämän muistoa ennen pikkujoulutilaisuuksia? Kirjataanko Jukka Lahden murha yhtiön nettisivujen historiikkiin? Epäilen.



RIKOSJUTTU - TAHTOJEN TAISTELU?
Oikeudenkäynti nettiaikakaudella

Aueriin on kohdistettu uskomaton ja monivuotinen mustaamiskampanja, esimerkiksi Murhainfo-sivustoilla, jossa jotkut nimimerkit tuntuvat tekevän mustaamistyötä täyspäiväisesti (mutta ei täyspäisesti). Ks. Linkki 26

Esimerkiksi nimimerkki Valhalla on osallistunut heinäkuun alusta 2010 keskusteluun kirjoittamalla yli 5500 viestiä – tämä tekee keskimäärin yli viisi viestiä seitsemänä päivänä viikossa. Nimimerkki Tara puolestaan on osallistunut huhtikuusta 2010 alkaen noin 4300:lla viestillä, mikä merkitsee yli neljä viestiä päivässä. Osallistumisen alku ajoittuu keväällä 13.04 alkaneita käräjäoikeuden istuntoja seuranneeseen aikaan (istunnot päättyivät 6.5.2010). Käräjäoikeuden päätös annettiin 22.6.2010. Tämän jälkeen suoritettiin mielentilatutkimus, jonka jälkeen (12.11.2010) Auerille langetettiin tuomio: elinkautinen.

Ovatko esimerkiksi nämä nimimerkit mielipiteenmuokkauksen amatöörejä vai ammattilaisia – siinä kysymys. Kirjoittajat venyvät joka tapauksessa akrobaattisiin suorituksiin pohtiessaan mahdottomia teorioitaan esimerkiksi Häke-puhelun aikaisista tapahtumista. No, onhan muodinkin alalla omat johtavat amatööriblogistinsa, miksi ei sitten rikoksien ja nimenomaan Auerin tapauksen ”harrastamisen” alalla. Kunhan vain ei kukaan erehtyisi ottamaan kirjoituksia vakavasti. Toivottavasti oikeuslaitoksesta löytyy ihmisiä, jotka kykenevät kantamaan vastuunsa viran edellyttämällä tavalla ja mielipidemuokkauksesta piittaamatta – tämä kaikki nimittäin jää historiaan. Toivottavasti kaikki ymmärtävät sen.

Systemaattinen mustaamiskampanja – joka näyttää propagoivan syyttäjän kulloinkin esittämiä kantoja – asettaa oikeuslaitoksen itsenäisyyden tietysti entistä suuremmalle koetukselle. Juuri siksi on hyvä ymmärtää taustatekijöitä ja talouselämän, poliitikkojen, poliisin ja syyttäjän resursseja. Kampanjoihin on syynsä – jos murhatapauksessa syyllinen olisi selvä, kampanjoita ei tarvittaisi. Nyt hampaat irvessä suoritettavaksi tehtäväksi näyttää olevan asetettu Auerin passittaminen vankilaan loppuiäkseen.

On esitetty, että mitä syytä lukuisilla ihmisillä poliisin, syyttäjän ja oikeuslaitoksen piirissä olisi organisoida yksittäistä kansalaista vastaan sellainen kampanja ja salaliitto, kuin Aueria vastaan on esitetty organisoidun. Ylläesittämästäni aineistosta käy kuitenkin ilmi, että mahdollinen motiivi "syntipukin" löytämiseen on olemassa - ja kuten kaikkien rikosten kohdalla ensimmäinen rikos johtaa toiseen ja tämä kolmanteen, että alkuperäisen rikoksen jäljet voitaisiin peittää. Tämänkaltaiselle tielle tunnutaan lähdetyn Auerin murhatapauksessa.

Jukka Lahden murhajutun vaiheita – ja varsinkin tutkintasuuntaa koskevassa käännettä tarkasteltaessa – on ehkä otettava onkeen vanha viisaus, jonka mukaan on ”seurattava rahaa”.

Luvata Oy:n kannalta kyseessä on – no, aika suuri suuret summat. Sama pätee tarkasteltaessa asiaa kunnallispolitiikan kannalta: kaupungin saamat verotulot sekä työntekijöiden palkkaverojen että yritysveron kautta ovat varsin merkittäviä. Jutun uskomattomat käänteet tulevat ymmärrettäviksi vain tätä taustaa vasten – kyse ei siis ole joidenkin syyttäjien tai yksittäisten tutkijoiden päähänpinttymistä tai pakkomielteistä, mikä vaikutelma on haluttu antaa. Tämä on tehty ehkä juuri sen kätkemiseksi, että murhatutkinnan käänteiden takana on systemaattinen vinouttaminen, jota ohjataan ja rohkaistaan poliisijohdon kaikkein ylimmiltä tahoilta.

Onhan vaikea uskoa että organisaatiossa mentäisiin alemmalta tasolla näin pahasti ja itsepintaisesti – ja kirjaimellisesti – harhaan ilman ylemmän johdon puuttumista asiaan, ellei asia olisi ylimmän johdon käsissä ja tutkinta etenisi juuri niitä latuja kuin se on säädetty etenemään. Ylin johto valvoo ja edistää asian etenemistä juuri sekä talouselämälle että poliittiselle johdolle ilmeisesti annettujen lupausten mukaisesti – katkeraan loppuun, so. juonen paljastumiseen, saakka.

Joka tapauksessa huomio on suuntautunut pois Luvatasta – tavoite on saavutettu, yhtiö kukoistaa, kauppa käy siinä määrin kuin taloustilanne sallii. Entinen sisäministeri – kauppakamarin nainen – puolestaan istuu eduskunnan lakivaliokunnassa, sen puheenjohtajana. Ja Auerin piina jatkuu vielä kaikki oikeusasteet läpi käyvän uuden prosessin ajan.

Rikoksen koko mittaluokka aletaan nähdä, kun aletaan hahmottaa, että virkakoneisto on ottanut tehtäväkseen traagisen kuoleman kärsineen yksittäisen kansalaisen perheen tuhoamisen peittääkseen omia rikoksiaan. Ja aletaan nähdä myös rikoksen tekijät talouselämän, politiikan ja virkakoneiston ylimmillä huipuilla – poliisijohdossa, ministeripallilla ja valiokunnan johdossa, sekä suurten rahoitusyhtiöiden eettisyyden, maineenhallinen ja asiakaslupauksien kulissien takana.

Malmia louhitaan, kuparia tuotetaan, metallia kuumennetaan, tuotteita innovoidaan, myydään ja viedään, kauppa käy. Mikä on poliisijohdon tehtävä, mikä oikeuslaitoksen tehtävä, mikä poliitikkojen tehtävä, mikä talouselämän tehtävä?

Jokaisen on säilytettävä riippumattomuutensa, tai muuten syntyy pahaa jälkeä tässä Putinin pienessä naapurimaassa, jossa ”tahtopoliitikot” vievät asiansa eteenpäin ja ajavat ne läpi mieleisikseen. Jos riippumattomuus menetetään, alkavat ydinreaktiot yhteisöissä käynnistyä – nämä tuhoisat ketjureaktiot, joissa syntyy myrkyllisiä jätteitä ja sivutuotteita, joiden puoliintumisaika on niin pitkä, että kukaan meistä ei elä näkemään seurauksia.

”Työt on tarkoitettu tehtäviksi ja ongelmat ratkottaviksi. Vaikeatkin asiat voi voittaa, kun eteenpäin mennään oikealla asenteella ja rautaisella tahdolla.”

Niin, tuossa Anne Holmlundin nettisivujen motossa ei viitata totuuden voittoon valheista, oikeuden voittoon vääryydestä tai Jumalan tahdon toteutumiseen maallisten pyyteiden sijasta. Ei todellakaan. Siinä viitataan kamppailuun. Taisteluun ja voittoon. Eteenpäinmenoon. Sekä pahaenteisesti ”rautaiseen tahtoon”.

Tämä ”tahdon” korostaminen soveltuu ehkä politiikan alueelle, mutta oikeudenkäytön ja totuuden selvittämisen kanssa se on ristiriidassa ja johtaa mielivallan voittamiseen. Ja länsimaisen oikeusjärjestelmän koko viime kätinen tarkoitus on estää mielivalta – se pyrkii takaamaan heikommalle osapuolelle yhtäläiset oikeudet kuin vahvalle osapuolelle totuuden selvittämisessä ja oikeuden jaossa.

”Tahdon riemuvoitto” merkitsee heikomman lyömistä, mielivallan voittoa totuudesta, oikeudesta ja korkeamman tahdosta.

Kuulenko murskautumisen äänen? Ei kuullosta hyvältä.


LINKIT

1) Savon Sanomat: "Isä johtaa, poika neuvoo" Takaisin
2) Wikipedia: Vaalirahoituskohu Takaisin
3) Anne Holmlund: Kotisivut    Valtiopäivätoimet Takaisin
4) "Veri on vettä sakeampaa" Takaisin
5) Konsulttiyhtiö Quadric: Tapaus Luvata Takaisin
5b) Luvatan lehdistötiedote 7.4.2009 Takaisin
6) Nordic Capital: Rahastot Takaisin
7) Maineenhallinta Takaisin
8) "Poricopper värväsi henkilöstövalmentajan" Takaisin
9) Juliuksen sivusto: Johtajuus.doc Takaisin
10) Rikosoikeuden professori Jyrki Virolaisen blogi Takaisin
11) Demari: "Poliisissa muhii arvostelu" Takaisin
12) Paatero piirsi kansan mieliin syyllisyskuvan Takaisin
13) Alibi: Mikko Paateron haastattelu 5.10.2009 Takaisin
14) Ilta-Lehti: "SK: KRP oli tutkimassa Ulvilan surmaa - Paatero esti"
      Takaisin
15) Niina Bergin blogi: "Ylpeys käy lankeemauksen edellä" Takaisin
16) Juha Joutsenlahden haastattelu 14.03.2008 Takaisin
17) Pauli Kuusirannan haastattelu 1.12.2008 Takaisin
18) Luvatan Grenadan toimipisteen pommiuhkaus Takaisin
19) Ilta-Lehden Lahden murhaa koskeva juttuarkisto Takaisin
20) Ville Hautakangas: "Ulvilan surma ja poliisivaltion rakentajat" Takaisin
21) Turun Sanomat 11.10.2009: "Rikosten tutkintaajat lyhentyneet ja
      selvitysprosentit nousseet"
Takaisin
22) Jyrki Virolaisen blogi: "Auerin rikosjuttujen käsittelystä" Takaisin
23) Finlex: Esitutkintalaki, ks. Kuulusteltavan kohtelusta Takaisin
24) Jukka Lahden surma: Käräjäoikeuden päätös
25) Jukka Lahden surma: Hovioikeuden päätös
26) Murha.Info: Suomen johtava rikosaiheinen portaali Takaisin





*

Zem on Helsingin yliopiston alumni - lukemisen ammattilainen, joka on perehtynyt myös traumaterapiaan ja tehnyt kotiäänityksiä.

Zem on toiminut myös kenkämyyjänä.

Viimeksi lukenut teokset
Josef Ratsinger:Jesus Nasaretilainen.
Christian Rönnbacka: Operaatio Troijalainen
D.M. Thomas: Valkoinen hotelli
sekä monia muita ...

*

tutkinto

*

Nähdyt elokuvat:

Jahti (Jakten).
Ohj. Thomas Winterberg.
Palkittu Cannesissa 2012: Mads Mikkelsen, paras miespääosa.

*****

*