Syksyllä 2010 Itse metsäni pohjoinen Kootut runot Tinkimättömän taiteilijan tie nuoruuden uhmakkaista aforismeista aikuisiän vapauden julistuksiin ja viimeisiin särkyneisiin säveliin.   * Helmikuuhun 2012 mennessä Rahikaisen teoksesta Itse metsäni pohjoinen ei ole julkaistu lehdistössä ainoatakaan arvostelua huolimatta siitä, että arvostelukappaleita lähetettiin merkittävimmille päivälehdille (mm. Helsingin Sanomat, Kansan Uutiset, Demari), paikallislehdille (Uusimaa, Länsiväylä) sekä kulttuurilehdille (Parnassso, Nuori Voima, Kaltio, Kulttuurivihkot, Voima). Poikkeuksen tekee Leena Lumen kirjallinen blogi: Muille - nämä kiitokset.     teille kiitos te typerykset te nuijat te jotka ette silmiänne avanneet  te jotka sokeina vaelsitte te jotka yhä pimeässä poismenneet  mikä minä olisin ilman teitäkään te jotka ette näe ettekä kuule  kiitän ja murisen miten toisaalla miten kaukana ja yksin miten toisin  te jotka kummastelette vain tai kieroilette olette epävarmat  epäviihtyisät viheliäiset siksi pelottavat miten sen teille sanoisinkaan  te käärmeitten sikiöt matelevat te pistävät ja myrkylliset ja pahat siksi  ilman teitä en siitä tietäisi ilman teitä en tätä näkisi           - - -   kiitos pikkuiset te kaikki kollegat kiitos kriitikot viisaat tyhmät viisaat   kiitos presidentti ja puhemies kiitos keisari kiitos pyöveli kaikesta kiitos keisarinna   yhtä kaikki alhainen ja ylhäinen kiitos puheenjohtaja ja sihteeri   kiitos siitä kiitos tästä tästä saat soppaasi keittoasi kiitos ettei lopu   kiitos että riittää kiitos että maistuu           - - - osaan jo kasvun osaan mielen   osaan jo tanssin rytmin koko lantion liikkeen musiikin povesta osaan osaan   ei mikään päivä iltaa parempi ei mikään aamu päivää viisaampi   mikään tunto vahvempi tätä tämä esplanadini valtatieni bulevardini   joka tästä jatkuu on ja päättyy kiitos tämä taivaani poutani kesäni talveni   maani yllä minussa huminani sinussa jäsenissäsi hehkussasi   tämä tuleni helvetti tämä riemu taivaistani kuista tähdistä kiitos   tämä mereni myrsky eikä lakkaa heti rakastamasta kiittämästä tämä tosi   päiväni iltani aamuni minun rikkaani köyhät minun köyhäni rikkaani tasaisesti se menee   eikä mene kiitos joista en tiedä ja teille joista en pidä kiitos   Kalevi Rahikainen: Kiitoskirjaan, 1978. (Teoksesta Itse metsäni pohjoinen, ss.351 - 355.)   *   Ks. Immo Pekkarinen: Heräjä taas laula nouse 1981 Kalevi Rahikainen: Salaseuran paljastuminen 1977 Immo Pekkarinen: Vetoomus 2011