Helsingin Sanomien jutussa ”Uudenlaista korkeakoulua on yritetty perustaa lukuisia kertoja: Taideyliopisto syntyisi
vuonna 2013” (12. 12. 2010) kansanedustaja Outi Alanko-Kahiluoto (vihr.) kommentoi
uudistuksen etenemistä. Hän ilmoittaa ”olevansa vieläkin traumatisoitunut Aalto yliopiston ja uuden
yliopiston valmistelusta, jossa henkilöstöä ja opiskelijoita ei ole juuri kuultu.”
Psykiatrisen määritelmän mukaan trauman aiheuttaa ”stressaava tapahtuma, joka on normaalin
inhimillisen kokemuspiirin ulkopuolella ja joka olisi hyvin ahdistava kenelle hyvänsä".
Määritelmän piiriin kuuluvat ”vakava uhka, joka kohdistuu yksilön elämään tai fyysiseen
koskemattomuuteen; vakava uhka tai vahingoittaminen, joka kohdistuu yksilön lapsiin,
puolisoon tai muihin lähisukulaisiin; yksilön kodin tai yhteisön äkillinen tuhoutuminen;
fyysisen väkivallan tai onnettomuuden seurauksena vakavasti loukkaantuneen tai kuolleen
ihmisen näkeminen."
Ei ole tiedossa, minkälaiselle omaan tai lähimmäisten elämään kohdistuneelle ”vakavalle uhkalle”
yliopistolain valmistelun yhteydessä Alanko-Kahiluoto on altistettu. Ei myöskään ole tiedossa, merkitsisikö
uuden taideyliopiston syntyminen Kuvataideakatemian, Sibelius-Akatemian tai
Teatterikorkeakoulun muodostamien yhteisöjen ”äkillistä tuhoutumista”.
Tapahtumat voivat olla turhauttavia, pelottavia tai epäoikeudenmukaisia olematta
traumatisoivia. Todellinen traumatisoituminen johtaa tilaan, jossa henkilö muuttuu
avuttomaksi, jähmettyy paikalleen sekä menettää kykynsä puolustautumiseen tai pakenemiseen.
Traumatisoitunut ihminen ei myöskään kykene realistisiin arvioihin - varsinkin, jos uusi tilanne
muistuttaa aiempaa traumatilannetta.
Tuleeko meidän siis pitää Alanko-Kahiluodon kuvailua reaktiostaan poliittisena retoriikkana,
johon hän - vaalien lähestyessä - turvautuu? Tämä retoriikka kuitenkin edesauttaa sanan `trauma´
inflaatiota, jonka maksumiehiksi joutuvat viime kädessä todellisesta traumasta kärsivät.
Jos traumatisoituminen sen sijaan on todellista, on selvää, että Alanko-Kahiluoto tulee siirtää
syrjään yliopistolain arviointitehtävistä.
Immo Pekkarinen,
kääntäjä, tutkija.
Vesimiehentie 16A 1
00740 HELSINKI
Puh. 044 0724797.