Heitto, kelaus, heitto, kelaus... välillä puhdistetaan koukut. Tätähän se sitten on, vaikka saattaa asiaan vihkiytymättömältä kuulostaa varsin tylsältä toiminnalta. Siinä on se oma viehätyksensä, jota on turha yrittää selittää jolle kulle, joka kalastusta ei harrasta.

Miten tämä sitten eroaa kevään ja syksyn kalastuksesta? Perustoiminnot ovat aivan samat. Säätila voi tosin olla huomattavasti parempi. Vaatteitakaan ei tarvita montaa kerrosta. Kalat eivät kenties ole yhtä aktiivisia kuin muina edellämainittuina vuodenaikoina. Tällöin voi käyttää aikaa muihin kalastustapoihin. Vaikkapa ongintaa, tuota perin jaloa kalastusmuotoa. Se rentouttaa kalastajan mieltä ja ruumista. Sitä ei tarvitse hampaat irvessä harrastaakaan.

Ainakin allekirjoittaneen osalta on jälleen kerran käynyt kuten monena vuonna aiemmin. Keväällä jäiden sulamista odotellessa päätän, että tänä vuonna käyn vähintään kerran viikossa kalassa. Jäät ovat kadonneet jo aika päiviä sitten ja kalapäiviä on kertynyt vasta parisen kymmentä. Olen siis satunnainen kalastuksen harrastaja, kun vertaan itseäni moniin muihin.

Mukavinta kesällä on uistella kuhaa, jos vain sattuu asumaan lähellä sopivaa kuhavesistöä. Parasta se on silloin, kun sammuttaa moottorin ja soutaa. Kyllä se kala uistimeen nappaa soutaessakin. On se sitä paitsi vähemmän saastuttavaa ja edullisempaa nykyisillä polttoaineen hinnoilla.

Kalastellessa on aikaa ajatella mitä ihmeellisimpiä asioita. Varsinkin onkiessa. Voi miettiä mitähän tuonkin lokin päässä liikkuu, kun tuolla tavalla melskaa. Todennäköisesti ainoa ajatus on saada ruokaa. Mutta tarvitseeko sitä tuolla tavalla rääkyä. Monia muitakin ajatuksia on, ne tosin tulee pidettyä yleensä omana tietona, ettei jutut pääse leviämään...

Sitten alkaa hiljalleen syksyn odottelu. Taas on mahdollista parantaa omaa haukiennätystään, keväällä se iso kun jäi saamatta.. Lisäksi meritaimenen jahti uutena lajina, kunhan vedet vain viilentyvät. Se menee hauen kalastuksen edelle.

Vapakalastaja

copyright perinnekalastajat