Vapakalastajan syksy meni enimmäkseen unelmoidessa meritaimenesta. Sitä ehdittiin tosin vain pariin otteeseen lähteä yrittämään. Ei löytynyt kalaa, mutta ulkona tuli oltua senkin edestä. Ja onpahan keväällä uusia paikkoja, joissa käydä heittelemässä.

Syksy on myös antoisaa hauen kalastusaikaa. Kävin itsekin syksyllä haukikalassa. Kalaa ei juurikaan tullut. Voisinpa melkein sanoa, että onneksi ei tullut. Allekirjoittanut ei oikein pidä hauen käsittelystä, eikä vielä ole tullut vastaan reseptiäkään, jolla saisi hauesta sopivan maistuvan.

Eri foorumeilla kysellään neuvoja. Millä uistimella, mihin aikaan, minkälaisella kelillä, miten kannattaa uittaa...Mihin on kadonnut se oma-aloitteellisuus ja onnistumisen ilo, kun itse omin neuvoin onnistuu nostamaan vesien tummista syvyyksistä SEN, kymppikiloisen hauen. Ymmärrän kyllä, että neuvoja kysellään, mutta välillä tuntuu menevän mahdottomaksi.

Jotkut onnelliset pönöttävät kuvissa kalan kanssa - roikottaen luontokappaletta kuinka sattuu. Sitten punnitaan ja mitataan kala, täyttyikö kymppi. Jos näin sattui käymään, alkaa jumalaton elvistely.

Mitä sitten. Onko sillä nyt niin suurta merkitystä, että on saanut kymppikiloisen ylös. Jallittanut vanhaa luupäätä. Mitä tapahtuu sille kalalle kuvan oton ja mittausten jälkeen? Moniko näistä pääsee jatkamaan sukuaan hyväkuntoisena? Toki kalastajissa on osaavia kalankäsittelijöitä. En tosin jaksa uskoa, että kaikkien käsittelyn jäljiltä kala ilman traumoja pääsee takaisin omaan elementtiinsä.

Kalastuslehdetkin pullistelevat alkusyksystä artikkeleista, joilla neuvotaan miten se ISO kala nousee. Joka kevät ja syksy lehdissä on artikkeli, jossa hehkutetaan ison kalan perään. "Nyt jos koskaan on otollinen aika haukiennätyksen rikkomiseen." Toki samoissa lehdissä puhutaan myös kestävän kalastuksen harrastamisesta. Kaloja pitää käsitellä näin, ei näin jne. Mikä onkin hyvä asia.

Itsekin kalastan haukea, en tosin kovin aktiivisesti, koska muut lajit ovat nousseet hauen ohi. Hauelta ei valitettavasti voi välttyä vesillä, joilla kalastan. Voin kuitenkin omalta osaltani helpottaa koukun irrottamista leuasta käyttämällä väkäsettömiä koukkuja sekä irrottamalla kalan vedessä.

Syksyllä kalastuksen hiljentyessä viimeistään jäiden tullessa, on hyvä koota kasaan mennyttä vuotta. Antoisampia hetkiä rakkaan harrastuksen parissa. Mitä tuli opittua, mitä voisi tehdä toisin. Omalta osaltani ykköseksi nousi loppukesän reissu pohjoiseen ja perhokalastuksen löytäminen. Se toi mukavasti uutta intoa harrastukseen.

Rentouttavia kalastushetkiä

Vapakalastaja

copyright perinnekalastajat