Kops, kelaus, kops, kelaus...ei plumps ja kelaus.

Kyllä, jäät ovat edelleen paikallaan. Kovasti hankaloittaa jääpeite vapakalastajana harrastusta näin talviaikaan. Hieman alkaa jo heittokättä vipattamaankin ja mieleen juolahtaa lähteä punttisalille treenaamaan tulevaa kautta varten.

Eihän se nyt sovi, että huippukunto ajoittuu kauden alkuun. Vaikka silloin kutukunnossa olevien vedenalaisen maailman elättien saalistusaika on parhaimmillaan. Vaan mitäpä sitä turhia stressaamaan. Kyllähän kauden edetessä liikeradat ovat kohdallaan, eikä väsymystä ole nähtävissä ainakaan lyhyemmillä retkillä. Sen verran on oppinut tuntemaan itseään, että selviää kaudesta huonommallakin kunnolla. Allekirjoittaneelle kalastuspäiviä kertynee jälleen 20-30, joten ei se ole ylivoimaisen raskas savotta.

Talven aikana on siis avovesikalastukseen keskittyvällä luppoaikaa korjailla varusteita tai täydentää viehearsenaaliaan omatekoisilla vaapuilla, lusikoilla ja perhoilla. Niitä onkin mukava väsäillä pitkinä pimeinä talvi-iltoina.

Tosin taitaa taas kerran tulla kiire, koska valmistelut ovat pahasti kesken. Pitää tiivistää tahtia, että ovat ajoissa valmiina.

Alan harrastelehdet ovat olleen jälleen kerran omiaan nostattamaan poltetta päästä joen varten viuhtomaan. Talvi tuntuu jatkuvan loputtomiin. Välillä näytti jo varsin mukavalta. Valoisan aika pitenee ja lämpötila nousee reilusti plussan puolelle.

Mutta ei ei ei. Pakkaset ovat jälleen kiristyneet, eivätkö päivisinkään lämpötila kovin lähelle plussaa ole noussut.

Sinällään on kuitenkin hienoa, että on hienoja kevätpäiviä. Nyt pilkkijöillä on unelmakelit. Myös vapakalastaja on herännyt horroksestaan ja kaivanut kairan esiin ja käynyt jäällä naatiskelemassa.

Joten menkää hyvät ihmiset pilkille rentoutumaan. Jäät ovat täynnä poraamattomia reikiä, sieltä voipi nousta muutama pannukarkea ahven.

Vapakalastaja

copyright perinnekalastajat