Työsuhdekeksijät Ry
DI Antti Järvi, Työsuhdekeksitölautakunnan jäsen
Kuinka suuria ovat työsuhdekeksintökorvaukset?
Vuonna 1997 jätettiin 2415 suomalaista patenttihakemusta, joista yritysten jättämiä työsuhdekeksintöpatenttihakemuksia oli 1632 kpl ( 68 % kaikista haetuista ) ja keksijän itse hakemia 783 kpl. Samana vuonna myönnettiin 1090 patenttia joista 906 yrityksille ja vain 184 yksityisille keksijöille. Siis myönnetyistä patenteista 83 % oli työsuhdekeksintöpatentteja. Samoista luvuista voi päätellä että työsuhdepatenttihakemuksen todennäköisyys johtaa patenttiin on noin 56 % ja muiden vain 23 %. Toisin sanoen työsuhdekeksinnön patenttihakemus johtaa noin kaksinkertaisella todennäköisyydellä patenttiin verrattuna keksijän itse hakemaan.
Lisäksi työsuhdekeksinnöt liittyvät yleensä suunnitteluprojekteihin joten niiden todennäköisyys johtaa keksityn tuotteen tuotantoon on paljon todennäköisempi kuin muitten keksintöjen, joilla ei ole vastaavaa tilausta ja tuotantokoneistoa valmiina.
Seppo Jyrkinen tutkimuksessaan Patentoitujen keksintöjen hyöty (Teknillistieteelliset akatemiat 1992:1) on tullut siihen tulokseen, että esimerkkivuoden 1985 patentteihin pohjautuvien tuotteiden arvo oli vuosina 1985-1990 ollut yli 10 miljardia ja niiden liikevaihdon kasvu 27% keskimääräistä suurempi.
Työsuhdekeksintökorvaukset
Työsuhdekeksintökorvaukset jakautuvat käytännössä kahteen ryhmään:
-vakiokorvaukset keksintöilmoituksesta, patenttihakemuksesta ja myönnetystä patentista
-keksinnön arvon mukaiset lisäkorvaukset
Vakiokorvaukset määräytyvät työnantajan työsuhdekeksintöohjesäännön mukaan. Eri korvaukset keksintöilmoituksesta, patenttihakemuksesta ja myönnetystä patentista ovat yhteensä yhtiöstä riippuen 2000 - 10 000 mk yhdelle keksijälle. Jos keksijöitä on useampia, henkilökohtainen palkkio pienenee ja kaikkien yhdessä saama kasvaa yleensä lukumäärän mukaan. Nokia maksaa tietääkseni parhaiten 10 000 mk myönnettyyn patenttiin johtaneesta keksinnöstä. Tämä näkyy myös yhtiön tuloksessa. Erittäin halpa tapa tehdä tulosta. maksaa 400 x 10 000 mk = neljä milj. 160 000 miljoonan vuosituloksesta. Valitettavasti useimmilla muilla suuryrityksillä palkkioiden taso on alkujaankin alhaisempi , varsinkin jos niitä ei ole vuosiin korjattu.
Pahinta on se, ettei muilla kuin kymmenkunnalla suuryrityksellä ole työsuhdekeksintöohjesääntöä, jonka mukaan toimia. Mielestäni KEKE:n pitäisi laatia tätä varten esim. Nokian mukainen malli, jonka keksijä voisi esittää yritykseen keksintöilmoitusta tehdessään.
Keksinnön arvon mukaiset korvaukset
Keksinnön arvoa ei koskaan voida luotettavasti etukäteen määrittää. Jos arvon mukaan maksetaan lisäkorvauksia tapahtuu tämä siksi yleensä vasta kun keksintöä on useita vuosia hyödynnetty. Toisaalta teollisuus on jälkikäteen saanut TSK Lakiin muutoksen jonka mukaan keksijä ei voi tällaista korvausvaatimusta panna vireille, jos enemmän kuin kymmenen vuotta on kulunut siitä, kun työnantaja on ilmoittanut ottavansa oikeuden keksintöön. Lisäkorvauksia maksetaan vain harvoissa tapauksissa. En mistään ole saanut luotettavia tietoja siitä kuinka paljon niitä on maksettu.
On todennäköistä, että työsuhdekeksintölautakunnan käsittelemät korvaukset edustavat suurimpia korvauksia. Lautakunnan jäsenenä vuodesta 1997 (nyt Christina Karlian varajäsenenä) olen päässyt näitä päätöksiä seuraamaan ja olen saanut nähdä tiedot lautakunnan aikaisemmista päätöksistä. Aikaisempien vuosien päätökset määrittelivät korvaussumman nykyistä useammin selkeästi. Laskin niiden keskiarvoksi noin 60 000 mk. Kun joukossa oli miljoonakorvauksia niin keskivertokorvaus oli hyvin paljon alle 60 000 mk Näitä korvauksen suuruuden määrittäviä päätöksiä lautakunta on tehnyt enintään muutaman vuodessa.
Lasse Jämsä sanoi vuosia sitten että miljoona markkaa on Suomessa keksijälle maksettavan korvauksen yläraja. Tämä tuntuu aika hyvin vastaavan totuutta. Vuodesta 1968 toiminut työsuhdekeksintölautakunta on 33 vuoden aikana tietääkseni suositellut 4 kertaa vähän yli miljoonan markan korvausta keksijälle. Tietääkseni yhdessäkään tapauksessa, joissa lautakunta oli suositellut yli puolen miljoonan korvausta, ei työnantaja maksanut ilman oikeuden päätöstä, eikä yhdessäkään oikeus lopulta päätynyt samaan korvaussummaan. Eräissä suurehkojen korvausten tapauksissa oikeuskulut oli vältetty keksijän hyväksyttyä työnantajan selvästi alemman soputarjouksen.
Kaikki suuretkaan tapaukset eivät tule työsuhdekeksintölautakuntaan. Tiedän yhden, jossa työnantaja tarjosi aluksi yli miljoonan markan henkilökohtaisia korvauksia, jonka keksijät hylkäsivät. Koska kuten monien suurehkoiden korvausten yhteydessä myös tässä sovittiin sopimus salaiseksi en saa kertoa, enkä edes tiedä lopullista korvausta. Minulla on kuitenkin syitä arvella, että maksettu korvaus on alempi kuin työnantajan ensimmäinen tarjous.
En ole löytänyt mitään näyttöä siitä, että keksinnön arvon mukaisten myöhemmin maksettavien korvausten summa ylitäisi yllämainittujen vakiokorvausten summaa.
Suomessa maksettaneen työsuhdekeksintökorvauksia alle 10 miljoonaa markkaa vuodessa. Jos valtio maksaisi nämä keksijälle verottomana käteen, olisi se tehokkainta mahdollista innovaatioiden edistämistä. Käytäntö saisi keksijät ja työnantajat yhteistyöhön samalle puolen hakemaan korvauksia. Pahinta nykykäytännössä on se, että keksijä, joka hakee laillisia oikeuksiaan joutuu yleensä oikeusriitaan työnantajansa kanssa, menettää työpaikkansa, eikä saa myöskään vastaavaa työtä toisten työnantajien palveluksessa. Näin teollisuus menettää lahjakkaimpia ja idearikkaimpia suunnittelijoita. Toisaalta tuotesuunnittelujohtajien ja patenttijuristien aika jota tarvittaisiin innovaatioiden ajamiseen tuhlautuu oikeusriitoihin joihin teollisuus kuluttaa enemmän rahaa kuin keksinnön arvon mukaisiin korvauksiin.
Jos hyödyttömät veikkaus- ja lottovoitot saa maksaa tuloverottomina, niin pitäisi voimakkaimmin kansantuloa kasvattavat työsuhdekeksintöpalkkiotkin maksaa puhtaana käteen. EU:kin tämän hyväksyy, niin kuin tapahtuu taloudeltaan voimakkaimmin kasvavassa EU-maassa Irlannissa.
Jos valtiolla ei muka ole tähän varaa voisi Veikkaus tehdä tämän. Maksettava summahan olisi vain 1% veikkaus ja lottovoitoista.
Tärkeintä olisi, että työsuhdekeksijät ryhtyisivät itse auttamaan itseään liittymällä joukolla keksijäyhdistyksiin. Suomessa on maan väkilukuun suhteutettuna eniten jäseniä keksijäyhdistyksissä Islannin jälkeen, mutta aivan liian harva työsuhdekeksijä on keksijäyhdistyksen jäsen. Tämä siitä huolimatta, että Suomen Keksijäin Keskusliitto KEKE ry joutuu jatkuvasti puolustamaan enemmän työsuhdekeksijöiden kuin muiden keksijöiden etuja lakeja ja asetuksia laadittaessa ja muutettaessa.
---------------------------------
Voin kertoa yhden tapauksen, jossa keksijä tosiaan sai miljoonan tuloverotettavan korvauksen:
Wärtsilän Meriteollisuuden työnjohtaja teki aloitteen hyttitehtaalla kootun hytin ”haitaripakkaustavasta” jolla hytti litistettiin niin että se mahtui ovista. Tämä patentoitiin. TSKL arvioi että ensimmäisestä laivassa jossa menetelmää käytettiin vain viimeisten hyttien asentamiseen keksijälle maksettava korvaus olisi noin 200 000 mk ja seuraavasta, jossa kaikki hytit asennettiin näin korvaus olisi yli miljoonan. Samalla lautakunta totesi että tämän jälkeen konkurssi pesää jatkavalla ja patentit konkurssipesältä ostaneella yrityksellä Masa Yards Oy ei myöhemmistä kymmenistä risteilyaluksista ole korvausvelvollisuutta.
6 vuoden oikeudenkäyntiprosessin jälkeen, oikeus lopulta päätti, että konkurssipesä on velvollinen maksamaan noin 800 000 mk, joka johti korkoineen yli miljoonan korvaukseen. Verottajakin hyväksyi summan tasajaettavaksi menneille vuosille niin ettei veroprogressio ihan kaikkea vienyt kertakorvauksen tavoin. Konkurssisaatava rinnastettiin palkkaan ja ohitti siten konkurssipesän muun tyyppiset saatavat.
------------------------
Onneksi kaikki keksinnöt eivät johda korvausriitoihin vaan keksijä saa usein keksintönsä ansiosta tunnustusta ja pääsee etenemään urallaan.
Esimerkki tästä: paperi-insinööri joka oli työssä konsulttiyrityksessä, keksi periaatteen, jolla paperikoneella vesi poistetaan kahden viiran väliin tehdyltä paperilta kahteen suuntaan. Näin kone toimi nopeammin tehden samalla parempaa paperia jonka eri puolet ovat lähes samanlaisia. Siihen aikaan Suomessa oli kuusi paperikoneita valmistavaa yritystä. Hän valitsi sen joka oli lähinnä hänen vanhaa kotitaloaan, ja siirtyi sinne keksintöineen. Kolmenkymmenen vuoden kuluttua hän jäi eläkkeelle saman yrityksen pääjohtajan virasta. Valmetista oli tänä tullut maailman johtava paperikonevalmistaja ja Suomen eniten patentoiva yritys. Keksijä oli nimeltään Matti Kankaanpää.
Antti Järvi, HEKE Ry Paneelikeskustelu puheenvuoro Helsingin Keksijät HEKE Ry kuukausikokouksessa 5.11.2001